Harri
No Nazis/Ilman natseja

On 6 December 2018, there was a demonstration in Helsinki against racism and fascism called “Ilman natseja” (Without nazis). The demonstration’s aim was to resist the rise of the extreme right, racism and fascism. It was also an anti-demonstration against the neo-nazi, fascist and extreme right marches on the same day. According to the event invitation, organisers “asked everyone to come and build a world where there is no room for fascism.” More than 2,000 people participated in the event. The Free Movement Network, although not an organiser, was present, like tens of other networks and organisations, in order to support the demonstration. The Free Movement Network was represented with this speech:

Hello, I am Harri from Free Movement Network.

During last week it was reported on the news that Finland is the most racist country in Europe. This news didn’t come as a surprise, but was a very questionable achievement’ indeed.

A society isn’t measured by how politicians and the government talk in their speeches, but by how those who are in a weak position are treated.

Until last year, the authorities tried to push those crying and forcibly deported into airplanes in secret, during the night time. But times have changed. Now forced deportations are being carried out in broad daylight and Helsinki police tweeted last June: “Four men have been returned to Afghanistan today. The deportation flight and delivery of the deported was accomplished without problems.”

In publicising this, the police are trying to normalise their cruel operations as mundane and visible, and make them a part of normal police activities. The truth is that through using forced deportation, the police destroyed the life and future of those four men. I repeat: The life, future, dreams, and sense of security of these four men were destroyed.

Researcher Julian Honkasalo writes that, in her work The origin of totalitarianism, philosopher Hannah Arendt compares the detention of refugees and migrants to storing people in concentration camps. What these ways of treating people have in common is that, in the process, human subjects are dehumanised and projected as non-existent, as if they weren’t living anymore, as if their fate was no one’s interest, as if they were already dead.

As a society we have come to a place where a particular class of people are so-called ‘surplus’, who must be gotten rid of. This kind of thinking is clearly evil.

From within the Ministry of the Interior, efforts have been made to label undocumented immigrants as illegal by trying to remove the word ‘international’ from the term. No one is ever, or should be, illegal. According to the Ministry of the Interior, the usage of undocumented isn’t advisable. This strategy was targeted to appeal to a specific group: the extreme right and racists As a result, racism and hostility towards undocumented and other migrants increased.

The price was again paid by those in the weakest position. Not the well-paid authorities making cruel decisions behind their desks.

Earlier this week, Yle Areena presented a documentary by Pia Asikainen. “Baher of Finland” shows clearly how a new chapter in minority oppression has opened. Now it is time for migrants who belong to sexual minorities.

The concept of love is universal, which means that it belongs to everyone. Things are happening contrary to this in Finland and is the ministry responsible for immigration where it is decided whose love is better or more real than others. I know numerous couples whose real love hasn’t been given credit. So, it is easy to question the immigration office’s competence when it comes to sexual minorities and recognising their problems. Not recognising true love means cruel decision-making, that is, unfortunately, based on uncertain research.

This, however, can ruin people’s future.

Such activity cannot be based on administrative law that defines good governance. Despite appeals, the immigration ministry hasn’t been able to figure exactly and transparently how other people’s love is evaluated.

Sure there have been questions and complaints about structural racism in the authorities. But, the police keeps silent. Apparently the topic is too much of a hot potato for them to handle, or it provokes too much fear. Or perhaps—which is even more frightening—it’s an issue of structural racism.

Hostility towards foreigners isn’t only a Finnish problem. In Europe, the violently drawn borderlines have been set up with barbed wire fences. They are guarded with machine guns. At this moment it takes very little thought to start shootings, to beat or jail those who cross borders without permission. Seeking refuge is being made more difficult, while people’s distress is being questioned.

In the Mediterranean Sea, thousands of people who are fleeing persecution have drowned. At the same time, humanitarian organisations keep getting harassed by the authorities. If officials do not allow the saving of those those migrants with poor swimming skills, it can’t be anything but disgust or indifference towards them. Or evil. Each and every EU citizen is responsible for these deaths. So, we have to open safe pathways to Europe immediately.

It is most important to take responsibility for one’s own actions in life. The Ministry for the Interior, the police, immigration police and politicians in government are accountable for what they do, and what decisions they make. At this moment, it seems that politicians in the government and responsible officials don’t understand the consequences of their actions.

The task of officials and politicians is to get rid of racism, not to increase it. The future can’t be built on discrimination and the exclusion of certain groups of people. If we want a future, there has to be room for all, for each and every one, everywhere.

There is no space for racism, fascism, or discrimination anywhere. We have to rise against them in all fronts.

Thank you!

Harri is a member of VL-verkosto

Translation: Kimmo Koistinen

Photo credit: Hussain Kazemian                 

 

Ilman natseja

Helsingissä järjestettiin 6.12.2018 rasismia ja fasismia vastustava Ilman natseja -mielenilmaus. Mielenilmauksella vastustettiin äärioikeiston nousua, rasismia ja fasismia. se oli myös vastamielenosoitus samana päivänä oleville uusnatsien, fasistien ja äärioikeistolaisten marsseille. Ilman natseja -tapahtuman kutsun mukaisesti ”järjestäjät kutsuivat kaikki mukaan rakentamaan maailmaa, jossa ei ole tilaa fasismille”. Tapahtumaan osallistui jopa 2000 ihmistä. Vapaa Liikkuvuus -verkosto ei ollut järjestämässä tapahtumaa, mutta oli mukana kymmenien muiden verkostojen ja järjestöjen lailla tukemassa mielenilmausta. Järjestäjien pyynnöstä Vapaa Liikkuvuus käytti tilaisuudessa puheenvuoron:

Vapaa Liikkuvuus -verkoston puhe 6.12.2018 Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa:

Terve, olen Harri Vapaa Liikkuvuus -verkostosta.

Viime viikolla tuli julkisuuteen fakta, että Suomi on Euroopan rasistisin maa. Tämä uutinen ei ollut yllätys, mutta erittäin kyseenalainen saavutus.

Yhteiskuntaa ei punnita sen mukaan, mitä hallitusvastuussa olevat poliitikot puhuvat juhlapuheissaan, vaan sen mukaan miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia.

Vielä vuosi sitten viranomaiset yrittivät työntää itkeviä pakkopalautettavia lentokoneisiin salassa ja yön pimeydessä. Ajat ovat muuttuneet, nyt pakkopalautuksia hoidetaan jo kirkkaassa päivänvalossa ja Helsingin poliisi twiittaa esim. viime kesäkuussa: “Afganistaniin on palautettu tänään neljä miestä. Palautuslento ja palautettavien luovutus sujui ongelmitta“.

Tällaisella tiedottamisella poliisi pyrkii normalisoimaan julmia operaatioitaan arkipäiväisiksi ja salonkikelpoisiksi ja tehdä osaksi normaalia poliisitoimintaa. Totuus on, että poliisi pakkopalautuksella tuhosi näiden neljän miehen elämän ja tulevaisuuden. Toistan: Näiden neljän miehen elämä, tulevaisuus, haaveet ja turvallisuudentunne tuhottiin.

Tutkija Julian Honkasalo kirjoittaa, että filosofi Hannah Arendt vertaa teoksessaan Totalitarismin synty radikaalisti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden säilöönottoa ihmisten varastointiin keskitysleireissä. Näitä ihmisten varastointitapoja yhdistää se, että niihin teljettyjä ihmismassoja kohdellaan ikään kuin he eivät enää olisi elossa, ikään kuin heidän kohtalonsa ei kiinnostaisi enää ketään, ikään kuin he olisivat jo kuolleet. Olemme taas tulleet yhteiskunnassa vaiheeseen, jossa osa ihmisistä on muka ylimääräisiä ja heistä pitää päästä eroon. Tällainen ajattelutapa on pahuutta selkeimmillään.

Sisäministeriöstä käsin on paperittomia yritetty leimata laittomiksi yrittämällä viedä kansainvälinen paperiton-termi osalta paperittomista. Kukaan ei ole koskaan laiton. Sisäministeriön mukaan paperiton-termin käyttö ei olisi muka suotavaa. Tämä ehdotus upposi ainoastaan sinne minne se oli ehkä tarkoitettukin, äärioikeistolaiseen ja rasistiseen kansanosaan ja kuten ehkä toivottiinkin, rasismi ja ulkomaalaisvihamielisyys paperittomia ja muita siirtolaisia kohtaan lisääntyi.

Hinnan maksoivat taas kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, eivät julmia päätöksiä kirjoituspöydän takana tekevät kovapalkkaiset virkamiehet.

Alkuviikosta tv:ssä ja areenassa esitetty Pia Asikaisen dokumentti “Baher of Finland” esittää selkeästi, miten uusi luku vähemmistöjen sortamisessa on avattu. Nyt vuorossa ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanhakijat. Universaali käsitys rakkaudesta on, että se kuuluu kaikille. Asiat ovat Suomessa nyt kuitenkin toisin, maahanmuuttovirastossa päätetään, kenen rakkaus on toista parempaa ja aidompaa. Tiedän lukuista pareja, jonka aitoa rakkautta ei ole uskottu, joten on helppo kyseenalaistaa maahanmuuttoviraston osaaminen seksuaalivähemmistöjen ja heidän ongelmiensa tunnistamisessa. Jos aitoa rakkautta ei osata tunnistaa, niin on julmaa tehdä päätöksiä epävarmojen selvitysten perusteella ja mahdollisesti pilata jonkun tulevaisuus. Sellainen ei voi perustua hallintolain määrittelemään hyvään hallintoon. Pyynnöistä huolimatta maahanmuuttovirasto ei ole pystynyt selvittämään tarkkaan ja läpinäkyvästi miten toisen ihmisen rakkaus punnitaan.

Viranomaisten rakenteellisesta rasismista on toki kyselty ja kanneltu, mutta ainakin esim. poliisijohto vaikenee kuin muuri. Ilmeisesti aihe on liian kuuma peruna poliisilaitosten sisällä käsiteltäväksi tai sitä ei uskalleta käsitellä. Tai vielä pelottavampaa, rakenteellisen rasismin ongelmaa ei edes tunnisteta.

Ulkomaalaisvihamielisyys ei ole ongelma ainoastaan Suomessa. Euroopan väkivallalla piirretyille rajalinjoille on pystytetty piikkilanka-aidat ja niitä vartioidaan konekiväärein. Tällä hetkellä luvattomasti rajan yrittänyttä ei epäillä ampua, hakata tai vangita. Turvapaikan hakemista vaikeutetaan jatkuvasti ja ihmisten hätä kyseenalaistetaan.

Välimereen on hukkunut tuhansia vainoja pakenevia ja hukkuvia pelastavien järjestöjen työtä vaikeutetaan jatkuvasti. Jos viranomaiset eivät anna pelastaa hukkuvaa uimataidotonta pakolaista, niin kyse ei voi olla muusta kuin inhosta tai välinpitämättömyydestä pakolaisia kohtaan. Tai pahuudesta. Jokainen EU-kansalainen on vastuussa näistä hukkumisista ja meidän on avattava turvallisia reittejä Eurooppaan välittömästi.

Tärkeintä tässä elämässä on kantaa vastuu omista teoistaan. Sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiehet, poliisit, ulkomaalaispoliisit ja hallitusvastuussa olevat poliitikot ovat vastuussa jokaisesta teostaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, etteivät hallitusvastuussa olevat poliitikot ja vastuulliset virkamiehet ymmärrä tekojensa seurauksia.

Viranomaisten ja poliitikkojen tehtävä on rasismin kitkeminen eikä sen lisääminen. Tulevaisuutta ei rakenneta eriarvoistamalla ja ulossulkemalla tiettyjä ihmisryhmiä. Jotta tulevaisuus voisi ylipäätään olla olemassa, niin kaikkien on mahduttava mukaan kaikkialle. Ihan jokaisen. Rasismille, fasismille ja syrjinnälle ei ole tilaa missään ja niitä vastaan on noustava kaikilla rintamilla.

Kiitos.

Harri on Vapaa Liikkuvuus-verkoston jäsen.