Vapaa liikkuvuus
Kriisistä kriisiin

Kesäkuussa 2018 Euroopan unioni on jälleen liikkuvuutta käsittelevän kriisipuheen vallassa: turvapaikanhakijat ja ”laiton siirtolaisuus” esitetään koko unionin yhtenäisyyttä ja turvallisuutta uhkaavana vaarana. Kansallisissa ja EU-kriisikokouksissa keskustellaan siitä, miten erityisesti Afrikasta Eurooppaan suuntautuva siirtolaisten liike voidaan padota. EU:n turvapaikkajärjestelmä natisee liitoksissaan, kun eri maiden johtajat tekevät toinen toistaan rajumpia avauksia tiukennuspolitiikan suuntaan. Nyt turvapaikkahakemusten käsittelyä halutaan siirtää Euroopan ulkopuolelle. Vielä on avoinna minkälaisiin tekoihin puheet käytännössä johtavat.

Suomessa vuonna 2017 koettiin ennennäkemätön turvapaikanhakijoiden protesti Helsingin Rautatientorilla. Kiristykset turvapaikkapolitiikassa olivat johtaneet turvapaikanhakijoiden kannalta sietämättömään tilanteeseen. Noin kuusi kuukautta jatkunut mielenosoitus herätti laajasti yhteiskunnallista tietoisuutta ja keskustelua turvapaikkajärjestelmän ongelmista. Protesti tuotti voimakasta painetta Maahanmuuttoviraston, sisäministeriön ja hallituksen epäoikeudenmukaista politiikkaa vastaan. Rautatientorin mielenilmaus oli myös esimerkki uudentyyppisen käytännöllisen solidaarisuuden muodosta: protestin myötä turvapaikanhakijoiden auttajista tuli tukijoita ja liittolaisia.

Maahanmuuttoviraston päätöksentekokäytäntöjen kiristykset sekä leikkaukset turvapaikanhakijoiden oikeusapuun saivat monet näkemään suomalaisen turvapaikkapolitiikan kyynisyyden. Hallitus on julkisesti vakuuttanut noudattavansa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, mutta käytännön tavoitteena on ollut vain etsiä uusia tapoja kiertää perustavia oikeusnormeja. Tämän politiikan ainoa ”saavutus” on ollut tuhansien ihmisten pakottaminen vuosia kestävään epävarmuuden tilaan päättymättömässä turvapaikkaprosessissa tai käännytystä pakenevina paperittomina.

Signal – Kirjoituksia liikkumisen vapaudesta-lehden kolmannen numeron tekstit on kirjoitettu vuosina 2017–2018. Ne kuvaavat vuoden 2015 ”kriisin” jälkeistä ajanjaksoa, jolloin EU:n rajajärjestelmän sisäiset ristiriidat ovat käyneet ilmeisiksi. ”Siirtolaisuuden kesä” synnytti monimuotoista vastarintaa mutta myös käynnisti imperiumin yhä jatkuvan vastaiskun. EU-maat esittävät jatkuvasti uusia kansallisia tiukennuksia maahanmuuttoon. Unkarissa tuore laki kieltää kaiken turvapaikkaprosessiin liittyvän informaation jakamisen. Italian nykyhallitus on tehnyt kansalaisjärjestöjen pelastusalusten toiminnasta mahdotonta. Saksan sisäministeri vaatii rajojen sulkemista ja turvapaikanhakijoiden pikakäännytyksiä. Britanniassa paperittomien karkotuksia tehostamaan luotu vihamielisen ympäristön politiikka on ajanut siirtolaisuuden kriminalisaatiota jo vuosia.

Tässä eurooppalaisessa ajassa jokainen uutispäivä näyttää ylittävän viimeiseksi luullun kipurajan. Lehtemme dokumentoi näitä rajakoneiston epäinhimillistäviä käytäntöjä ja niiden herättämiä vastarinnan muotoja.