Toimituskunta
Keskustelua suomalaisesta ja eurooppalaisesta maahaanmuuttopolitiikasta

Vapaa liikkuvuus -verkoston pyynnöstä pitkäaikainen pakolais- ja ihmisoikeusaktivisti, Irakin pakolaisten kansainvälisen federaation Suomen osaston puheenjohtaja Omar Bahaaldin, ulkomaalaisia erilaisissa lupa-asioissa pitkään edustanut asianajaja Ville Hoikkala, maahanmuuttopolitiikkaan perehtynyt tutkija Outi Lepola ja viime vuonna Suomeen muuttanut opiskelija Amir kokoontuivat keskustelemaan eurooppalaisen ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikan nykytilasta. Asiantuntijoita haastattelivat verkoston aktiivit Markus Himanen ja Johanna Raekallio. Keskustelu käytiin 3.2.2015 Luckanin kokoushuoneessa Helsingissä suomeksi ja englanniksi.

Dublin-asetus ja eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä

Markus: Amir, olet elänyt Euroopassa pitkään myös turvapaikanhakijana. Voitko kertoa meille jotakin niistä haasteista, joita pakolaiset kohtaavat tulleessaan Eurooppaan?

Amir: Ensimmäinen maa, johon saavuin, oli Kreikka, mutta sormenjälkiäni ei otettu siellä. Seuraava oli Unkari vuonna 2009. Siellä olin yli kuusi kuukautta vankilassa, vain siksi että olin turvapaikanhakija. Dublin-asetuksen tunnen erittäin hyvin, sillä se oli viiden vuoden ajan osa jokapäiväistä elämääni.

Tilanne Unkarissa oli kamala. Kaupungissa ihmiset olivat kyllä hyviä, mutta vastaanottokeskus oli viidakko ilman sääntöjä. Joka päivä heräsin tappelun tai humalaisten ääniin, siellä oli paljon huutamista eikä mitään kontrollia. Kahden viikon päästä tajusin, että siellä oleskelu oli ajanhukkaa ja lähdin.

Sitten olin Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Ruotsissa, eri maissa. Tein Euroopan kiertueen, mutta minut käännytettiin Belgiasta takaisin Unkariin vuonna 2011. Olin ensin Belgiassa kaksi kuukautta säilöönottokeskuksessa ja heti palautuksen jälkeen minut laitettiin Unkarissa vankilaan.

Siellä oli tappelu melkein joka yö. Vartijat juopottelivat ja polttivat pilveä. Humalassa he hakkasivat vankeja. Näin murtuneita hampaita, umpeutuneita silmiä, murtuneita jalkoja… Todistin kahta mellakkaa. Se huone oli ehkä kolme kertaa tämän kokoinen, 45–50 neliömetriä, lattiamosaiikista ei näkynyt mitään, koska se oli kauttaaltaan veren peitossa. Miksi? Koska yhdellä vartijalla oli ongelma.

Hauskimpia olivat nämä kolme rouvaa YK:sta, jotka vierailivat vankilassa – ja tämä saa minut edelleen vihaiseksi.

Johanna: He olivat jonkinlaisia tarkkailijoita?

Amir: Kyllä, he sanoivat olevansa YK:n edustajia. Koska YK haluaa vuosittain tarkastaa valtioiden turvapaikkakeskuksia, he olivat nyt tarkastamassa Unkaria. Kerroin näille kolmelle unkarilaiselle naiselle tilanteesta. He sanoivat, että kuulostaa todella pahalta, todella pahalta, Jeesus siunatkoon sinua. Jumala olkoon kanssasi poika. Älä huolehdi, Jumala on kanssasi ja muuta sellaista. Ja minä sanoin, että rouva, tässä vankilassa ei ole Jumalaa, mitä te etsitte täältä? Voitteko tehdä jotain?

Sanoin, että haluan olla yhteydessä kansainväliseen mediaan. Olin valmis puhumaan tilanteesta, vaikka he katkoisivat sen vuoksi jalkani, koska minulla ei ollut enää kärsivällisyyttä.

Heidän ensimmäisen vierailunsa jälkeen vartijat hyökkäsivät meidän kimppuumme ja yksi henkilö loukkaantui vakavasti. Ehkä he raportoivat vankilan johdolle ja tämä oli kosto, en voi olla varma.
Toisella kerralla näytin heille paikat, joissa kaikki tapahtui. He näkivät tilanteen omilla silmillään, mutta he sanoivat taas vain, että Jumala siunatkoon sinua. Heidän lähdettyään, seuraavana viikonloppuna vankilassa oli isot mellakat. En voinut syödä mitään viikkoon, koska mellakan taltuttamisessa käytettiin niin voimakasta kyynelkaasua. Kun he tulivat kolmannen kerran, sanoin heille, että aina kun te tulette, jotakin pahaa tapahtuu. Älkää tulko enää.

Markus: Omar, teet töitä turvapaikanhakijoiden kanssa Suomessa. Oletko törmännyt näihin samoihin ongelmiin, esimerkiksi Dublin-asetuksen seurauksiin?

Omar: Kyllä, paljonkin. Amirin kertomat asiat eivät ihmetytä minua. Kohtaan ainakin pari kolme vastaavaa tapausta vuodessa. Tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa itäisessä Keski-Euroopassa poliisit raiskasivat Suomeen pyrkineen pakolaisnaisen. Tästä ei tullut mitään seurauksia poliisille. Tuntuu turhalta puhua Euroopan turvapaikkalainsäädännöstä ja oikeusistuimista, kun kuulen näitä tarinoita.

Outi: Dublin-asetuksesta pitäisi päästä eroon tai sitä tulisi ainakin muuttaa. Sen seurauksena muihin EU-maihin päässeet ihmiset lähetään takaisin rajavaltioihin. On kuitenkin selvää, että nuo valtiot eivät voi huolehtia kaikista Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista. Moniin muihinkin valtioihin tulee paljon turvapaikanhakijoita, kuten Ruotsiin ja Saksaan, mutta liian moni lähetetään takaisin rajoille.

Koko Dublin-asetus on perustavasti ongelmallinen suhteessa kansainväliseen pakolaislainsäädäntöön, jonka mukaan vastuu suojelun antamisesta ja palauttamiskiellon rikkomattomuudesta on kullakin valtiolla itsellään. Tämä on vahvistettu myös eräiden EU-maiden korkeimmissa oikeuksissa, mutta EU on silti jatkanut asetuksen käyttöä. Suomi soveltaa Dublin-asetusta innokkaasti, koska monet ihmiset tulevat Suomeen muiden maiden kautta. Suomi on myös aina pyrkinyt pitämään asetuksesta kiinni EU-tason neuvotteluissa.

Ville: Kyllä, ja Suomella on poikkeuksellisen harva lähetystöverkko verrattuna moniin maihin, joten harva tulee Eurooppaan suomalaisella viisumilla.

Outi: Venäjä on tässä suhteessa kiinnostava poikkeus. Esimerkiksi monet venäläiset homoseksuaaliset turvapaikanhakijat tulevat Suomen myöntämällä turistiviisumilla. Ja vaikka osa haluaisi mennä Ruotsiin tai johonkin muuhun maahan, heidät lähetetään nyt takaisin Suomeen, koska heillä on suomalainen viisumi. Maahanmuuttoviraston mukaan viime vuosina Venäjältä on tullut noin 20 homoseksuaalista turvapaikanhakijaa vuosittain.

Omar: On mielenkiintoinen kysymys, kuinka hyvin Suomi noudattaa kansainvälistä lainsäädäntöä. Aina löytyy erilaisia keinoja kiertää sääntöjä. On perustava sääntö, että palautettaessa ihmisten täytyy päästä turvallisesti omaan kotiinsa. Suomi lähettää pohjoisirakilaisia pakolaisia Ruotsiin, jolla on palautussopimus Irakin hallituksen kanssa. Mitä tapahtuu sitten Bagdadissa? Tiedän pohjoisirakilaisen pakolaisen, joka joutui Bagdadissa kolmeksi kuukaudeksi vankilaan heti käännytyksen jälkeen. Onko tämä turvallista? Lainsäädännön kanssa on hyvin helppo pelailla ja näyttää julkisuuteen vain positiivinen puoli.

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan käänne vuonna 2008

Markus: Vapaaehtoisen paluun lakimuutos on eduskunnan käsittelyssä. Sen mukaan vapaaehtoisesta paluusta kieltäytyvät, kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, joita ei kyetä palauttamaan, menettävät oikeuden vastaanottopalveluihin ja tilapäiseen oleskelulupaan. Nykyisen vapaaehtoisen paluun ohjelman kautta eniten ihmisiä on palannut juuri Pohjois-Irakiin, jossa tilanne on myöhemmin dramaattisesti muuttunut. Tiedätkö Omar, mitä Suomesta Pohjois-Irakiin palanneille ihmisille on tapahtunut?

Omar: Esimerkiksi eräs pakolainen oli karkotettu Hollannista, ja 18 päivää sen jälkeen sissijoukko tappoi hänet. Pohjois-Irakissa sattuu tällaista toistuvasti. Vietin siellä juuri kolme kuukautta ja pidän jatkuvasti yhteyttä sinne.

Ville: Tämä lakimuutosesitys on täysi farssi ja aivan epäonnistunut. Nyt on tarkoitus vähentää harmaata taloutta, mutta esitys suorastaan rohkaisee turvapaikanhakijoita menemään pimeästi töihin ja elämään maan alla, koska he tippuvat sosiaalipalveluiden piiristä pois.

Outi: Ei ole montaa vuotta siitä, kun näistä tilapäisistä b-luvista luovuttiin, kun tiedettiin kaikki niihin liittyvät ongelmat. Ja sitten taas muutaman vuoden päästä ne on unohdettu ja palataan takaisin samaan tilanteeseen. Astrid Thorsin, Suomen toistaiseksi ainoan varsinaisen maahanmuuttoministerin, kauden alussa asiat näyttivät liikkuvan hyvään suuntaan. Sitten, hallituskauden puolivälissä, tapahtui ihan selvästi käänne huonompaan, ministeristä huolimatta.

Esimerkiksi suhde EU-direktiiveihin on muuttunut. Kun turvapaikkadirektiivejä aikoinaan, 2000-luvun alkupuolella kirjoitettiin, oli Suomen lainsäädäntö pääosin korkeatasoisempaa kuin ehdotetut direktiivit. Kansalaisjärjestöt vaativat, että suomalaiset poliitikot ja viranomaiset vaikuttaisivat direktiivineuvotteluissa siihen, ettei suojelun ja oikeusturvan taso jäisi niissä niin matalaksi. Viranomaiset vakuuttelivat, että vaikka direktiivejä ei saataisi neuvoteltua paremmiksi, ei niillä tietenkään olisi vaikutusta suomen korkeatasoisempaan lainsäädäntöön.

Mutta mitä Suomessa tapahtuu nyt? Ministeriössä tarkistetaan koko ajan lainsäädäntöä suhteessa direktiiveihin, ja jos löytyy jotakin turvapaikanhakijoiden kannalta paremmalla tasolla olevaa, sellaista lakia yritetään heikentää. Vaikuttaa siltä, ettei Suomen laissa saisi olla mitään parempaa kuin EU:n asetuksissa ja direktiiveissä. Tämä käytäntö on iso muutos viime vuosikymmenen keskusteluihin nähden.

Ville: Joo, joka suhteessa on kiristetty politiikkaa. Esimerkiksi perheenyhdistäminen vaikeutui. Perheenyhdistämistä on haettava suurlähetystöistä, joten ihmiset joutuvat matkustaman tuhansia kilometrejä jättääkseen hakemuksen. Myös toimeentulosäännökset pistettiin uusiksi.

Omar: Sen vuoksi olen edelleenkin sitä mieltä, ettemme voi vain keskustella ja miettiä. Meillä oli vuonna 2007 iso mielenosoitus keskustassa. B-lupia oli vastustamassa monta järjestöä ja sen vuoksi kykenimme vaikuttamaan asiaan. Sen jälkeen tilanne pikku hiljaa rauhoittui, ja sitten politiikka alkoi kehittyä huonompaan suuntaan. Siinä välissä tulivat myös Perussuomalaiset, jotka ovat kuitenkin vaikuttaneet tähän tilanteeseen.

Outi: Ja myös kunnon sosiaalidemokraatti, entinen sisäministeri Kari Rajamäki oli vaikutusvaltainen julkisuudessa ja eduskunnassa siinä maahanmuuttopolitiikan muutoksessa vuosina 2008–2009. Oli mielenkiintoista, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, silloin kun Astrid Thors oli jo ministeri, kansanedustajat halusivat joissakin maahanmuuttoasioissa nimenomaisesti kuulla Rajamäkeä oman hallituksen istuvan ministerin sijasta. Thorsilta vietiin kaikki poliittinen tuki.

Ville: Yksi mielenkiintoinen asia suomalaisessa politiikassa on, että Perussuomalaiset eivät ole olleet kovin aktiivisia maahanmuuttopolitiikassa. Viime vaalien jälkeen odotin, että nyt nähtäisiin, mitä ehdotettavaa heillä on. Mutta he eivät ole sanoneet juuri mitään! He ovat ehdottaneet ulkomaalaislakiin vain marginaalisia muutoksia kuten, että rikollisten karkottamista tulisi helpottaa. Jos tämä tapahtuisi, meillä olisi ehkä 100–200 maahanmuuttajaa vähemmän.

Outi: Perussuomalaisilla on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus perheenyhdistämispolitiikkaan. Luulen, että juuri Perussuomalaiset käynnistivät keskustelun, jossa päiviteltiin satojen somaliperheisiin kuuluvien ihmisten saapumista Suomeen vapaasti perheenyhdistämisen takia.

Perheenyhdistämisiä vaikeuttanutta lakimuutosta perusteltiin EU:n vaatimuksella siitä, että EU-valtioiden myöntämissä oleskelulupakorteissa on oltava biometriset tiedot. Nyt ihmisten on vierailtava lähetystöissä kahteen kertaan: jättämässä hakemus henkilökohtaisesti ja myöhemmin haastattelussa tai DNA-testissä. Muutoksen perustelut olivat luonteeltaan teknisiä, mutta vaikutus ihmisten elämään on ollut tosiasiassa valtava. Ja asiathan olisi voitu järjestää ilman, että vaaditaan ihmisiä matkustamaan lähetystöihin tuhansien kilometrien päähän useampaan kertaan.

Lopputulos oli se, että perheenyhdistämishakemusten määrä on romahtanut. Näistäkin harvoista hakemuksista suurin osa saa kielteisiä päätöksiä, varsinkin ilman huoltajaa tulleiden perheet. On tehty poliittinen linjaus, etteivät pakolaislasten perheet saa tulla Suomeen.

Ville: Tähän muutokseen on vaikuttanut myös se, että suomalaiset viranomaiset ovat tiukentaneet kriteerejään siitä, ketä voidaan pitää lasten todellisena huoltajana.

Markus: Niin, kuinka suuri rooli viranomaisilla on näissä negatiivissa muutoksissa? Jussi Förbom esitti viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Väki, valta ja virasto, että Maahanmuuttovirastolla on ollut keskeinen rooli näiden muutosten aikaansaamisessa. Monet poliitikot eivät ole myöskään niin perehtyneitä maahanmuuttokysymyksiin. Virkamiehillä täytyy olla paljon valtaa.
Outi: Näin on. Esimerkiksi nämä perheenyhdistämiseen liittyvät muutokset, jotka esitetään teknisinä kysymyksinä, tehdään, tai ainakin osin valmistellaan, Maahanmuuttoviraston (Migrin) tasolla. Onkin kiinnostavaa, että Migrin vanha johtaja Jorma Vuorio on nyt sisäministeriön maahanmuutto-osaston päällikkö. Hänellä on todennäköisesti enemmän vaikutusvaltaa kuin aikaisemmin.

Mutta yksi myönteinen muutos maahanmuuttopolitiikassa on, että monien lakimiesten mukaan Migrin päätösten taso on parantunut. He antavat enemmän varsinaisia turvapaikkoja ja päätösten perustelut ovat nyt parempia. Nykyään, jos luet päätöksen, niin ymmärrät, mihin tietoon ja syihin viranomaiset sen perustavat.

Ville: Olen samaa mieltä. He ovat olleet kiinnostuneita lakimiesten näkemyksistä. Päätösten perustelujen lisäksi myös puhuttelukäytäntöjen laatu on parantunut. Luulen, että taustalla oli se, että he hävisivät aikaisemmin kaikenlaisia typeriä tapauksia tuomioistuimissa ja jotkut päätökset joutuivat julkisesti naurunalaisiksi. He ottavat työnsä nykyään joka tapauksessa vakavammin.

Suomalaisen oleskelulupapolitiikan ongelmia

Markus: Ville, oletko huomannut työssäsi turvapaikka-asioiden lisäksi jotain muutoksia, esimerkiksi työ- tai perhesidelupien suhteen?

Ville: Työlupien suhteen tärkein päätöksentekijä on nyt TE-keskus. Työntekijän asema suhteessa työnantajiin on hyvin heikko. Jos teet töitä 12 kuukautta vuodessa, ja jos et ole saanut palkkaasi esimerkiksi yhtenä kuukautena – oli syy mikä hyvänsä, vaikka työnantajasta johtuva – menetät oleskelulupasi. Jos et saa toimeentulokriteerin mukaista tuloa, saat kielteisen päätöksen.

Omar: Samoin minun mielestä perhesiteen perusteella saatavien lupien suhteen tilanne Suomessa on hyvin hankala. Esimerkiksi jos henkilö saa oleskeluluvan ja perhe on Afganistanissa tai Iranissa, niin ensimmäiseksi ihminen haluaa saada työtä, jotta saisi perheensä tänne. Se on vaikeaa, jos et osaa kieltä, eikä sinulla ole kontakteja Suomessa tai sinun ammattitaitoasi ei tunnusteta.

Johanna: Riittävien tulojen saaminen kasaan on vaikeaa varsinkin tässä nykyisessä pätkätyöyhteiskunnassa.

Omar: Näin on, eikä niillä korkeasti koulutetuilla maahanmuuttajilla, joilla on täällä valmis työsopimus, ole vastaavia ongelmia. Mutta niillä, jotka ovat paenneet sotaa ja väkivaltaa, mutta joilla ei ole lupaa kansainvälisen suojelun perusteella ja joita siten koskevat tulorajat perheluvissa, on vaikeaa. He lähtevät monesti aivan tyhjän päältä. Työ siivouksessa tai pitseriassa ei kuitenkaan auta tippaakaan perheenyhdistämisen suhteen.

Ville: Perhesidelupiin vaadittava tulotaso on pitkäaikainen ongelma. Muistan, kuinka joitakin vuosia sitten kiinalainen siivoja yritti säästää saadakseen perheensä tänne. Hänellä oli noin 20 000 euroa säästössä. Viranomaiset sanoivat, että tulot eivät riitä eikä säästöjen käyttäminen toimeentulon turvaamiseen ole hyväksyttävää. Henkilöllä oli vain yksi lapsi ja vaimo, joka olisi varmasti heti Suomeen tulon jälkeen mennyt töihin ja saanut tuloja. Hänellä oli jo jonkinlaista keikkatyötä tiedossa. Tämä asia pitäisi muuttaa.

Omar: Aikaisemmin valtio maksoi kansainvälistä suojelua saaneiden perheenjäsenten matkat. Mutta nyt perheiden täytyy maksaa itse joka sentti. Ne ovat isoja rahoja pienituloisille ihmisille. Eräs tuttuni joutui ottamaan velkaa saadakseen perheensä tänne, mutta koska hän ei ole saanut töitä, hän ei ole vielä voinut maksaa velkoja takaisin. Ihmiset voivat kärsiä vuosia senkin jälkeen, kun perhe on päässyt Suomeen.

Ville: Länsi-Afrikassa on vain yksi Suomen suurlähetystö Nigerian Abujassa. Esimerkiksi Senegalista ja Kongosta tulevat ihmiset, voivat joutua elämään pimeästi Nigerian pääkaupungissa puoli vuotta ja odottaa Suomeen oleskelulupaa, ja mahdollisesti saavat kielteisen päätöksen.

Amir: Näin jonkin aikaa sitten listan siitä, mitä oleskelulupa perhesiteen perusteella edellyttää. Vaatimuksia on paljon ja päätöksenteko kestää todella kauan. Etkä saa sille ajalle viisumia. Ystäväni puoliso jätti hakemuksen perhesiteen perusteella. Hän on Afganistanista. Puoliso haki viisumia, koska hänellä oli opiskeluista taukoa ja halusi tulla vähäksi aikaa vierailulle. Mutta hänellä sanottiin, että se ei ole mahdollista, koska perhesidehakemuksen käsittely on kesken.

Ville: Tuo on tyypillistä, se on täysin normaali käytäntö.

Outi: Kyllä. Heitä pelottaa, että ihmiset jättävät turvapaikkahakemuksia.

Dublin III -asetus

Vastuunmäärittämisasetus määrittelee turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuullisen EU:n jäsenvaltion (asetus koskee myös Norjaa, Islantia ja Sveitsiä). Hakemuksesta vastaa valtio, josta turvapaikanhakija on hakenut suojelua ensimmäisen kerran tai jonka kautta hän on tullut unionin alueelle. Turvapaikanhakijalta otetaan sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa. Sormenjälkien vertailulla selvitetään, onko hakija ollut aikaisemmin jossain muussa EU-maassa. Vuonna 2014 Suomi jätti 861 turvapaikkahakemusta käsittelemättä aineellisesti Dublin-asetuksen perusteella.

Pakolaisen perheenyhdistäminen

Turvapaikan, toissijaista suojelua tai humanitaarisen luvan saaneen henkilön perheenjäsenillä on oikeus oleskelulupaan Suomessa, jos perheside on syntynyt ennen kyseisen henkilön muuttoa Suomeen. Lupaan ei sovelleta toimeentuloedellytystä.

Turvapaikkamenettelydirektiivi

Turvapaikkamenettelydirektiivi asettaa kriteerejä esimerkiksi sille, kuinka jäsenmaiden on tehtävä turvapaikkahaastattelut tai millaista oikeusapua turvapaikanhakijoille kuuluu.

Toimeentuloedellytys

Työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella haettavan oleskeluluvan edellytyksenä on, että henkilö tulee toimeen omilla tuloillaan. Vuonna 2015 nelihenkiseltä perheeltä edellytettiin 2 600 euron kuukausittaisia nettotuloja.