Martta Tuomaala
Siivoojien ääni – työntekijöiden vastakkainasettelusta yhteiseen toimintaan?

Siivoojan ääni on dokumentaarinen pitkäkestoinen projekti, jonka tavoitteena on nostaa vaiennetun työvoiman ääni kuuluviin. Projekti pyrkii taiteen ja tutkimuksen keinoin tuomaan esiin siivousalaan ja laajemmin matalapalkkatyöhön liittyviä suhteita sekä aktivoimaan eri ryhmiä: siivoojia, tutkijoita, työläisaktiiveja sekä järjestöjä yhteistoimintaan työntekijöiden oikeuksien puolesta. Kyseessä on prosessinomainen projekti, jossa haastateltavien määrää on tavoitteena kasvattaa ajan kuluessa.

Teoksen uusin, vuonna 2014 valmistunut versio sisältää siivoojien haastatteluihin pohjautuvan 15-kanavaisen Siivoojan ääni -installaation sekä siivousalaa käsittelevän elokuvallisen teoksen Oikeus olla olematta hiljaa. Installaatiossa 16 siivoojaa avaa videohaastattelujen muodossa kokemuksiaan työstä ja arjesta. Projektiin osallistuneet ovat voineet valita esiintyvätkö omilla kasvoillaan vai anonyymeinä. Kaikkia halukkaita on haastateltu. Puolet haastatelluista on suomalaisia ja puolet ulkomaalaistaustaisia. Mustavalkoista fiktiivistä kuvamateriaalia sisältävä Oikeus olla olematta hiljaa taustoittaa siivousalalla tapahtuneita muutoksia ja alan haasteita Suomessa. Teos käsittelee muun muassa työlainsäädännöllisiä ongelmia korostaen siivoojien vaikutusmahdollisuuksia.

Otteet haastatteluista: Siivoojan ääni / Cleaner’s Voice, installaatio, 2. versio, Martta Tuomaala, 2014.

Kuvat: Oikeus olla olematta hiljaa / The Right Not to Be Silent, elokuvallinen teos, Martta Tuomaala, 2014. Kuvaaja Kerttu Hakkarainen.

Siivousalaa käsittelevän Siivoojan ääni -projektin ideointi lähti liikkeelle omista siivousalan kokemuksistani. Olen siivonnut muun muassa junia, hotelleja, elintarviketiloja, toimistoja sekä tavarataloa. Olen työskennellyt muillakin matalapalkka-aloilla, mutta siivoojana työskentely oli minulle voimakkain kokemus. Hajota ja hallitse -taktiikka sekä työehtojen järjestelmällinen, hiljaisesti hyväksytty rikkominen on toiminut siivousalalla jo niin pitkään, että usein alan toimijat, niin esimiehet kuin alaisetkin, näyttävät elävän täysin toisenlaisessa oikeusjärjestelmässä. Työnantaja voi käskeä tekemään mitä tahansa ja usein työntekijä myös suostuu vaatimuksiin.

Aina asia ei kuitenkaan ole näin. Tässä artikkelissa tuon esiin erityisesti ulkomaalaistaustaisten siivoojien kokemuksia . Haastatteluaineistoni perusteella monet mediassa kierrätetyt käsitykset ulkomaalaistyövoimasta osoittautuivat myyteiksi.

Erikoista kohtelua

Suomeen pakolaisena muuttanut afrikkalaistaustainen mies esiintyy haastattelussa anonyyminä. Esimiehet ovat kohdelleet miestä kaltoin. Työaluetta muutettiin yllättäen ilman perusteita. Aikaisempi työalue oli 10–15 minuutin bussimatkan päässä, kun taas uudelle alueelle matka kesti julkisilla 45 minuuttia yhteen suuntaan. Syytä kysyessään työntekijä sai vastaukseksi: ’asiat ovat muuttuneet ja nyt tehdäänkin näin’. Esimiehellä oli myös tapana antaa lyhyen aikavälin tehtäviä ilman selkeää omaa siivouskohdetta päivittäisine rutiineineen. Tästä johtuen työntekijän täytyi tunnin välein soitella ja kysellä pomoltaan työtehtäviensä sisällöstä.

Haastateltava kertoo ylpeänä hoitavansa työt niin hyvin kuin mahdollista ja saavansa työn jäljestä usein hyvää palautetta asiakkailta. Esimiehiään hän ei kuitenkaan ole mielistellyt ja uskookin, että tästä syystä hänet on haluttu savustaa ulos yrityksen palveluksesta. Miestä on muun muassa aiheetta syytetty huonosta työnjäljestä, joka oli syntynyt hänen viettäessään lomapäivää.

Esimiehet yrittivät myös muuttaa kesken kaiken työsopimusta. Miehelle kerrottiin, että uuden sopimuksen turvin olisi mahdollista saada lisätyötunteja ja että kaikki osapuolet hyötyisivät uuden sopimuksen myötä. Haastateltava ilmoitti, ettei suostu kirjoittamaan suomenkielistä uutta sopimusta, jota hän ei osaa lukea, ennen kuin on tarkistuttanut sopimuksen lakimiehellään. Esimiehet kummastelivat ja vakuuttelivat, ettei lakimiehelle ollut tarvetta. Uuden sopimuksen allekirjoittamiseen ei keskustelun jälkeen palattu.

Mies kertoo huomanneensa, ettei kaikkia kohdella tällä tavoin. Hänen mukaansa tummaihoiset saavat osakseen eriarvoista kohtelua työpaikalla: käskytystä, paikasta toiseen siirtelyä ja komentelua. Lisäksi esimiehet saattavat käyttää rasistisia ilmauksia puhuessaan työntekijästä, etenkin silloin, kun työntekijä ei täysin ymmärrä suomea. Haastateltava on mm. nauhoittanut puhelimellaan häntä koskeneen keskustelun, josta hänestä esitettiin rasistisia kommentteja. Vastaavia tilanteita hän on kokenut myös aiemmin.

”Kerran yritin saada töitä eräästä yrityksestä. Soitin heille ja he soittivat takaisin pyytäen minut käymään yrityksen tiloissa. Menin tapaamiseen toivoen itselleni työpaikkaa. He kutsuivat minut sisään ja kysyivät olenko Somaliasta. Sanoin, että en ole ja sitten kysyin haastattelijalta, miksi hän halusi tietää asiasta. Hän vastasi, ettei ottaisi minua töihin, jos olisin Somaliasta. Sanoin hänen olevan rasisti ja kerroin, etten koe tarvetta tehdä töitä hänen alaisenaan. Kävelin ulos.”

Mies kannustaa siivoojia avautumaan, puhumaan ongelmistaan ja liittymään ammattiliittoon, johon hän on itsekin hakeutunut saaden näin apua eriarvoiseen kohteluun. Haastateltavan mukaan jäsenyys liitossa on välttämättömyys, sillä taistelu yksin yritystä vastaan on lähes mahdotonta.

Työehtojen polkemisen kannustimet

Myös marokkolainen Taibi sanoo soittavansa liittoon aina silloin, jos työpaikalla ilmenee ongelmia. Pienten asioiden kohdalla hän kysyy asiasta ensin työnantajalta ja tämän jälkeen varmistaa liitosta, sillä työnantaja saattaa antaa epäluotettavia tietoja. Taibi muutti Suomeen töiden perässä. Ensimmäinen työpaikka järjestyi sukulaisen firmasta, mutta paljastui painajaiseksi. Ilta-, yö- ja viikonloppulisiä ei maksettu. Töitä riitti loputtomiin. Onnekseen Taibi sai myöhemmin töitä yrityksestä, joka kohtelee työntekijöitään lain mukaisesti.

”Ei ollut lomia ja tein töitä myös viikonloppuisin. Aamuisin tein töitä hänen kanssaan Sellossa kuudesta yhdeksään. Sen jälkeen menimme bussivarikolle. Siellä tein mainosten kiinnitystyötä, mainosten kiinnittämistä linja-autoihin. Sitten lepäsimme vähän aikaa hänen luonaan ja menimme taas takaisin varikolle tekemään töitä 2-3 tuntia. Sen jälkeen menin töihin Ison Omenan Prismaan ja siitä taas varikolle jatkamaan keskenjäänyttä mainostyötä. Työskentelin aamusta yöhön. Ei ollut mahdollisuutta levätä.”

On tärkeää muistaa, etteivät yllä kuvatut väärinkäytökset koske ainoastaan ulkomaalaisomisteisia yrityksiä. Yksityiset yritykset ja myös kunnat sekä kaupungit ovat päätyneet tilaamaan palveluita firmoilta, jotka laiminlyövät työntekijöiden oikeuksia. Yksityistäminen, palvelujen ulkoistaminen ja lakisääteiset kilpailutukset painavat siivousalan työntekijät ahtaalle. Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä kykene riittävästi vaikuttamaan tilaajan vuokratyövoiman palkkoihin. Kun palveluita ostetaan toiselta yritykseltä, riittää, että palveluntarjoaja vakuuttaa ostajalle maksavansa työntekijöille työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Vaikka tilaaja näkisi suoraan tarjouksen edullisuudesta, että yhteistyökumppani rikkoo työntekijöiden oikeuksia, tilauksen tekevä taho voi väärinkäytösten ilmaantuessa levitellä käsiään.

Kun alipalkkaustakaan ei ole kriminalisoitu, työnantaja joutuu maksamaan työntekijälle ainoastaan maksamattomat palkat ja ylityökorvaukset, mikäli työntekijä ylipäänsä uskaltaa valittaa laiminlyönneistä. Ylimääräisiä sanktioita yrityksille ei väärinkäytöksistä tule. Käytäntö kannustaa työntekijöiden oikeuksien laiminlyöntiin. Tästä toiminnasta kärsivät kaikki kansallisuudesta riippumatta.

Ei sovittua enempää

Myös Nigeriasta alun perin liikealan opintojen perässä Suomeen muuttanut Abiodun kertoo siivousalan eriarvoisesta kohtelusta. Mies teki raskasta nelituntista työvuoroa Myyrmäessä. Yhtäkkiä tilalle otettiin suomalainen työntekijä, ainoana perusteena se, että suomalainen sattui asumaan Myyrmäessä. Abiodun siirrettiin Espooseen uuteen työkohteeseen. Päätöksen seurauksena mies joutui matkustamaan neljän tunnin työvuoroa varten joka arkipäivä Vuosaaresta Espooseen. Kahden päivän jälkeen suomalainen työntekijä irtisanoutui sillä perusteella, että työ oli liian raskasta. Tämän jälkeen Abiodunia pyydettiin takaisin Myyrmäkeen. Hän kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta vanhaa työtään takaisin.

”Olin loukkaantunut, sillä minäkin olen ihminen eikä ketään tulisi kohdella näin. Olin ihmeissäni, että minut voidaan vaihtaa suomalaiseen työntekijään tuosta vain kansallisuuden perusteella. He tiesivät, että minut voi siirtää paikasta toiseen, kun en kuitenkaan irtisanoutuisi.”

Abiodun on myös huomannut, että työntekijää yritetään usein huijata siivoamaan 7-8 tunnin kohteita puolet lyhyemmässä ajassa. Abiodunin mukaan työsopimusta ei kannata allekirjoittaa ennen kuin on nähnyt siivottavan alueen. Työnantaja ei tuolloin kykene huijaamaan työntekijää lisäämällä ylimääräisiä alueita sopimuksen kirjoittamisen jälkeen eikä työntekijä lupaa tulevalle työnantajalleen liikoja. Abiodun painottaa, miksi ei pitäisi koskaan ottaa sellaista työtä vastaan, jota ei kykene kunnolla tekemään.

”Jos minulle tarjotaan kolmessa tunnissa tehtävä alue, jonka tiedän oikeasti vievän yli kuusi tuntia, en voi mitenkään tehdä työtä kunnolla. Vaikka kykenisin edes jotenkuten selviämään urakasta, asettaisin toimintatavallani ennakkotapauksen. Täten esimiehet alkavat olettaa jatkossa, että myös muut työntekijät kykenevät samanlaiseen kolmen tunnin suoritukseen.”

Työntekijöiden vastakkainasettelusta yhteiseen toimintaan

Eri tiedotusvälineet kertovat lähes jatkuvasti ulkomaalaistaustaisista työntekijöistä, jotka eivät osaa puolustaa itseään eivätkä välttämättä edes ymmärrä, että heitä hyväksikäytetään. Maahanmuuttajista puhutaan muun muassa resurssina, joka tekee mukisematta mitä tahansa aiheuttaen oikeuksistaan kiinni pitäville suomalaistyöntekijöille ongelmia. Keräämäni haastattelumateriaalin perusteella tilanne on kuitenkin toisenlainen. Jo yllä mainituista esimerkeistä voi huomata, että maahanmuuttajat ovat hyvinkin tietoisia ja aktiivisia ottamaan selvää omista oikeuksistaan. He tunnistavat eriarvoisen kohtelun, kun sitä kansallisuuden tai vaikkapa kielitaidottomuuden perusteella toteutetaan.

Useita haastattelemiani suomalaisia työntekijöitä on myös kohdeltu kaltoin esimiesten taholta. Heitä on käsketty tekemään vaarallisia töitä ilman asiaankuuluvia varusteita, juoksutettu kiireessä sekä kiusattu eri tavoin työaikoja ja -kohteita muuttamalla. Yhtä lailla suomalaissiivoojat ovat päätyneet esimiestensä heittopusseiksi. Silti suomalaisen työntekijän ja vaikkapa turvapaikanhakijan asema ei ole juurikaan verrattavissa. Suomen kansalaiset ovat oikeusturvan osalta paljon paremmassa asemassa. Haavoittuvassa asemassa oleva työntekijä ei välttämättä uskalla puolustaa itseään, kun vastassa saattaa olla oleskeluluvan menetys ja pahimmassa tapauksessa kohtalokkaat rangaistustoimenpiteet.

Vastakkainasettelu suomalaisten ja ulkomaalaisten työntekijöiden välillä ei kuitenkaan edistä mitään. Pikemminkin se hyödyttää vain työntekijöiden oikeuksia polkevia yrityksiä. ’Me’ vastaan ’muut’ –asetelman sijaan tulisi nostaa esiin alan työntekijöitä yhdistäviä asioita ja pyrkiä yhteisvoimin edistämään oikeuksia.

Siivousalalla yksi suurimmista ongelmista on työnantajien harjoittama tahallinen tiedon pimitys työntekijöiden oikeuksista. Matalapalkka-aloilla työskennellessäni olen yleensä työn alkamisen alkuvaiheessa päässyt tutustumaan yrityksen pääluottamusmieheen sekä työsuojeluvaltuutettuun. Siivousalalla en koskaan, edes isoissa yrityksissä. On selvää, että myös liiton on vaikea tavoittaa uusia työntekijöitä. Alan rakenne on hankala: työntekijät vaihtuvat tiuhaan, uusia yrityksiä syntyy ja kuolee, työkohteet vaihtuvat ja töitä tehdään liikkeessä. Ei ole mahdollista kävellä tehtaaseen valistamaan suurta joukkoa järjestäytymisen merkityksestä.

Ehkä ay-liikkeen olisi jo aika panostaa erilaiseen strategiaan prekaarien matalapalkka-alojen suhteen. Miten ulkomaalaisia työntekijöitä olisi mahdollista saada innostumaan esimerkiksi PAMin siivous- ja toimitilapalvelujen ammattiosaston toiminnasta? Voisiko tulkkipalveluihin panostaa siivoojien ja ay-aktiivien yhteistapaamisissa? Kannattaisiko liittojen tehdä ahkerammin yhteistyötä useiden eri toimijoiden, esimerkiksi siivoojien, matalapalkkatyöntekijöiden sekä ulkomaalaisasioihin perehtyneiden kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka ajavat heidän työntekijöidensä oikeuksia tavalla tai toisella? Jos lainsäädäntöä ei hetkessä saada taipumaan, pitäisikö tilaajia painostaa aggressiivisemmin vastuuseen valinnoistaan? Useat aktiiviset siivoojien oikeuksia ajavat järjestöt maailmalla ovat nimenomaan siirtolaisperäisten työntekijöiden alkuun panemia. Mitä jos maahanmuuttajat ovat tämänkin maan toivo?