Aino Korvensyrjä
Suomentajan huomioita: Mitä olemme velkaa sans-papiers –liikkeelle?
Vuoden 1996 maaliskuussa ryhmä afrikkalaisia siirtolaisia valtasi pariisilaisen Saint-Ambrose -kirkon. Vain neljä päivää kestänyt valtaus synnytti nopeasti kasvavan liikkeen, joka vastusti siirtolaisten oikeuksien kaventamista ja käännytyksiä ja kutsui itseään nimellä sans-papiers, paperittomat. Keskeinen vaatimus oli “Paperit kaikille”. Ryhmiä perustettiin nopeasti eri puolilla Ranskaa ja liike keräsi ympärilleen nopeasti mittavan tukiverkoston. Sekä nimekkäät puolestapuhujat että tuhannet tavalliset kansalaiset tarjosivat tukensa siirtolaisille. Kun neuvottelut viranomaisten kanssa eivät edenneet, valtasi 300 siirtolaisen ryhmä Saint-Bernard –kirkon kesäkuussa 1996. Osa valtaajista ryhtyi nälkälakkoon.
Sans-papiers -liikkeen taustalla oli 1990-luvulla Ranskassa voimistunut kampanja “laitonta” siirtolaisuutta vastaan, ja erityisesti uudet ulkomaalaisia syrjivät lait (ns. Pasqua-lait 1986 ja 1993). Nämä mahdollistivat voimassaolevien oleskelulupien peruuttamisen henkilöiltä, jotka olivat työskennelleet vuosia sekä perustaneet perheensä Ranskassa ja joiden lapset olivat Ranskan kansalaisia. Lait heikensivät myös monin muin tavoin ulkomaalaisten oikeudellista ja työmarkkina-asemaa.
Sans-papiers -ryhmä yllätti kaikki avoimuudella, jolla se kieltäytyi uudesta “laittoman” statuksesta. Saint-Bernardista tuli mediasensaatio. Vierailijat tulvivat kirkkoon ja huomattava osa ranskalaisista kannatti ryhmän vaatimuksia. Silti hallitus ja jopa eräät tukiryhmistä pitivät kiinni kannasta, että “Paperit kaikille” oli järjetön vaatimus. Valtaus päättyi 23. elokuuta massiiviseen poliisioperaatioon. Solidaarisuudenosoitukset kuitenkin jatkuivat. Näiden joukossa filosofi Etienne Balibar piti maaliskuussa 1997 lyhyen puheensa “Mitä olemme velkaa paperittomille?” Ranskan elokuvantekijöiden liiton Pariisissa järjestämässä tapahtumassa.
Kun nyt 20 vuotta myöhemmin julkaisemme suomennoksen ranskalaisen filosofin aikalaistekstistä, on muistettava, että Sans-papiers –liike piti tiukasti kiinni autonomiastaan. Yleiskokouksissa rakennettiin radikaalidemokratiaa ja valittiin nopeasti vaihdettavissa olevia puhemiehiä ja -naisia, jotka ylläpitivät yhteyksiä ulkopuolisiin ja muotoilivat ryhmän vaatimukset neuvottelukumppaneille. Naisten osuus ja rooli liikkeessä oli huomattava, kuten liikkeen keskeisin puhenainen, senegalilainen Madjiguène Cissé on korostanut.
Balibarin puheen voi siis ymmärtää eräänlaisena viestin vahvistamisena – viestin, jonka siirtolaiset itse muotoilivat selkeimmin. Samankaltaisena vahvistajana suuremmassa mittakaavassa toimi saksalaisten antirasististen järjestöjen kesällä 1997 Dokumenta X -näyttelyssä Kasselissa sans-papiers -ryhmän innoittamana käynnistämä kampanja kein mensch ist illegal (kukaan ihminen ei ole laiton)
Kaiken kaikkiaan sans-papiers -protestit antoivat Euroopassa keskeisen sysäyksen paperittomuuden ja siirtolaisuuden nousulle esiin poliittisena kamppailuna. Ne ovat toimineet useimpien myöhempien turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten oikeuksia ajavien liikkeiden jonkinlaisena lähtökohtana. Näistä voi mainita No Border-verkoston tai “Linnake-Eurooppaa” EU-huippukokousten yhteydessä vastustaneet mielenosoitukset sekä tietysti siirtolaisten itseorganisoituneet protestit.
Ranskassa siirtolaislähtöisellä kamppailulla on juurensa 1970-luvun alussa, jolloin hallitus alkoi rajoittaa maahanmuuttoa. Tuolloin kävi ilmeiseksi, että sodan jälkeinen kasvusuhdanne ja täystyöllisyys olivat ohi. Samaan aikaan siirtolaisista tehtiin muuallakin Euroopassa syntipukkeja. Maahanmuuttoa alettiin kontrolloida tiukemmin ja uudet rasismin muodot levisivät. 1990-luvun lopulla EU laati näiden tiukennusten pohjalta yhteiset siirtolaisuuden hallintaa ja turvapaikkapolitiikkaa koskevat suuntaviivansa.
Viime vuosina itseorganisoituneet turvapaikanhakija- ja pakolaisprotestit ovat jälleen voimallisesti kyseenalaistaneet tämän eurooppalaisen järjestelmän. Niiden vaatimukset kiteytyvät yhtäältä työnteon prekaarisuuden ja toisaalta nykyisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tuottaman oikeudettoman aseman ja oleskelun äärimmäisen epävarmuuden leikkauskohtaan. Tässä kuten myös toimintamuotojen valinnassa – kirkkovaltaukset, nälkälakot, karavaanit kaupunkien keskustaan – yhteys sans-papiers -liikkeeseen on selvä. Toki paikallisten olosuhteiden ja toimijoiden erityisyys on myös ollut tärkeää kunkin protestin muotoutumiselle.
Wieniläinen eipcp-lehti julkaisi Balibarin tekstin saksan- ja englanninkieliset käännökset helmikuussa 2013 osana teemanumeroa, joka oli tuen osoitus kaupungissa tuolloin käynnissä olleelle pakolaisprotestille. Parin sadan turvapaikanhakijan joukko oli marssinut joulukuussa 2012 pääkaupunkiin lähiseudun vastaanottokeskuksesta, pystyttänyt tukijoukkojen avulla protestileirin Sigmund Freud -puistoon ja majoittunut pian viereiseen Votiv-kirkkoon. Osa ryhmästä oli aloittanut nälkälakon. Samaan aikaan, syksyllä 2012, myös Suomessa koettiin turvapaikanhakijoiden protesti, kun kolme afgaanimiestä ryhtyi nälkälakkoon Eduskuntatalon välittömässä läheisyydessä.
Pakolaisprotestit Wienissä, Helsingissä ja Berliinissä saivat osakseen paljon mediahuomiota ja laajoja tuen osoituksia. Silti viranomaiset ja poliitikot tyrmäsivät niiden esittämät vaatimukset yleisestä ja yhtäläisestä liikkumisen vapaudesta ja oleskeluoikeudesta järjestäen “epärealistisina”. Korkeintaan suostuttiin neuvottelemaan yksittäistapauksista.
Mutta kuten nämä liikkeet ovat väsymättä tuoneet esiin, kyse ei ole yksittäistapauksista tai erityisistä ryhmäintresseistä. Tämän kiteyttää puheessaan hienosti myös Balibar omalla tavallaan: kyse on poliittisen yhteisön eli yhteisen, julkisen elämän (“cité”) keskeisestä kysymyksestä aikana, jolloin pääomat, tavarat ja informaatio liikkuvat vapaasti maailman ympäri. Ketkä tähän yhteisöön tai elämään saavat osallistua ja millä ehdoin?
Lähteet:
transversal -lehden Wienin pakolaisprotestien teemanumero: http://eipcp.net/transversal/0313
Tietoa Wienin pakolaisprotestista:
http://refugeecampvienna.noblogs.org/
VA: Without papers in Europe. Making migration illegal – Self-organization and support projects in Europe (1999). http://noborder.org/without
Bojadzijev, Manuela: Die windige Internationale. Rassismus und Kämpfe der Migration (2007).
Cissé Madjiguène: Parole des Sans-Papiers (1999).
