11.1.2018

Markus Himanen
Mitä tapahtuu kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille?

Ennen heinäkuuta 2015 sellaisille turvapaikanhakijoille, joille ei myönnetty oleskelulupaa, mutta joita Suomi ei ole kyennyt käännyttämään, annettiin vuodeksi kerrallaan tilapäinen oleskelulupa maasta poistamisen estymisen vuoksi. Näiden niin sanottujen B-lupien avulla moni saattoi opiskella tai tehdä töitä Suomessa. Jos käännytys oli vuoden jälkeen vielä mahdoton, henkilö sai taas vuodeksi tilapäisen luvan. Kahden vuoden jälkeen ihmiset saattoivat saada normaalin oleskeluluvan ja asettua Suomeen pysyvästi.

Viime kesänä voimaan tullut päätös heikensi rajusti kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia virallistaa asemansa. Nyt B-luvan voi saada vain, jos tekee yhteistyötä viranomaisten kanssa oman palauttamisensa suhteen, mutta paluu ei tästä huolimatta onnistu. Lakiin kirjatut kriteerit yhteistyölle ovat epämääräiset.

Muutoksesta teki erityisen radikaalin se, että vastaanottokeskuksille annettiin velvollisuus poistaa luvatta jääneet keskuksista, jos he eivät suostu palaamaan lähtömaihinsa vapaaehtoisesti. Koska kaikki ne joita poliisi ei voi pakolla käännyttää eivät suostu palaamaan vapaaehtoisesti, Suomessa elää nyt yhä enemmän peruspalveluiden ulkopuolella olevia paperittomia, joita poliisi ei voi palauttaa.

Myös lakimuutoksen ajoitus oli dramaattinen. B-lupia myönnettiin aikaisemmin erityisesti Afganistanista, Irakista ja Somaliasta paenneille – juuri niiden pitkittyneistä kriiseistä kärsivien maiden kansalaisille, joista suurin osa turvapaikanhakijoista tuli myös syksyn 2015 aikana. Näihin maihin käännyttäminen on hankalaa, koska maat ovat haluttomia ottamaan vastaan pakolla palautettavia kansalaisiaan Suomen ja muiden EU-maiden kiihtyvästä painostuksesta huolimatta.

Mitkä ovat olleet lain välittömät seuraukset? Lakimuutosta tehtäessä ei keskusteltu lainkaan siitä, mitä tapahtuu niille turvapaikanhakijoille, joilla on jo lain tullessa voimaan ollut B-lupa vuoden tai kahden ajan. Vapaa liikkuvuus -verkoston tietoon on tullut nyt useampia tilanteita, joissa ihmiset ovat tippuneet paperittomiksi sen jälkeen, kun he ovat asuneet Suomessa B-luvan turvin kahden vuoden ajan. Monet ovat ehtineet aloittaa opiskelut, mutta ovat nyt tippuneet tyhjän päälle.

Hallitus on keväällä 2016 poistanut humanitaarisen oleskeluluvan kategorian. Se tarkoittaa sitä, että ennen lain voimaantuloa useamman vuoden kestoisen humanitaarisen luvan saaneet eivät voi saada aikanaan pysyvää oleskelulupaa samalla perusteella. Ne, joille ei ole esimerkiksi työn tai avioliiton kautta syntynyt uusia perusteita oleskeluluvan saamiseen, ovat nyt voimassa olevan määräaikaisen luvan umpeutuessa vaarassa joutua karkotetuiksi tai paperittomiksi.

Kun lakimuutos hyväksyttiin, eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi lakia kommentoidessaan, että vaikka henkilö ei enää kuuluisikaan vastaanottojärjestelmän piiriin, hän ei menetä oikeuttaan välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, koska tämä oikeus turvataan perustuslaissa. Ainoassa Vapaa liikkuvuus -verkoston tietämässä tapauksessa, jossa vastaanottokeskuksesta poistettu henkilö on hakenut apua kunnan sosiaalitoimistosta, häneltä on kuitenkin evätty apu.

Ylivoimaisesti suurin osa viimeisen vuoden aikana tulleista turvapaikkahakemuksista on alkukesästä 2016 yhä käsittelemättä, mutta jo yli 500 irakilaista ja afganistanilaista on saanut kielteisen päätöksen. Luvussa ei ole mukana rauenneita tai Dublin-tapauksia. Sekä Irakiin että Afganistaniin käännyttäminen on hankalaa. Vaikka turvapaikkaprosessin aikana vapaaehtoisesti kotimaihinsa palanneita on ollut paljon, se ei välttämättä tarkoita sitä, että merkittävä osa kielteisen päätöksen saaneista lopulta palaa. Monet syksyllä ja talvella vapaaehtoisesti Irakiin palanneista yrittävät päästä takaisin Eurooppaan maan tilanteen kiristyttyä entisestään.

Mitä tapahtuu niille tuhansille kriisimaista tulleille, jotka saavat kielteisen päätöksen? Päätyväkö he kadulle? Hallitus on puhunut siitä, että se aikoo avata syksyllä 2016 ilmeisesti Uudellemaalle säilön ja vastaanottokeskuksen välimuodon, “palautuskeskuksen”, jonne kielteisen päätöksen saaneet ihmiset siirrettäisiin. Niissä asuvat saisivat liikkua vapaasti, mutta keskuksissa olisi minimaaliset palvelut ja tiukka ilmoittautumisvelvollisuus.

Vaikuttaa siltä, että hallitus pyrkii palautuskeskuksilla tekemään ihmisten olon niin vaikeaksi, että he palaisivat ”vapaaehtoisesti” kriisialueille.