Markus Himanen
Kenellä on oikeus asumiseen?

Vuosien ajan Helsingissä on esitetty joka talvi sama näytelmä: kaupungin asunnottomien palvelut jättävät osan apua tarvitsevista kadulle, koska nämä ovat ulkomaalaisia; kansalaisjärjestöt valittavat asiasta ja kaupunki vastaa väittämällä, ettei kukaan Helsingissä jää pakkaseen. Voi olla, että kaupungin väistelytaktiikka on tullut tiensä päähän.

Useiden kansalaisjärjestöjen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemän kantelun mukaan alkuvuoden kovien pakkasten aikana neljätoista ihmistä jäi ilman lämmintä yösijaa Helsingissä. Kaupungin sosiaalipäivystys ja Hietaniemen asunnottomien palvelukeskus kieltäytyivät toistuvasti tarjoamasta heille hätämajoitusta, sillä asunnottomat eivät olleet helsinkiläisiä.

Helsingin Diakonissalaitoksen liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundon työntekijöiden avunpyyntöihin vastasivat lopulta yksittäiset kaupunkilaiset, jotka majoittivat osan apua tarvitsevista romanisiirtolaisista.

Kaupunki jatkoi julkisesti samalla linjalla kuin aikaisempina vuosina. Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ja apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri vakuuttivat, että ketään ei jätetä pakkaseen. Tämä oli Rädyn viesti myös asiasta kyselleille kunnanvaltuutetuille.

Pakkaset kiristyivät uudestaan maaliskuussa. Naisasialiitto Unioni tarjosi omistamansa lauttasaarelaishuvila Villa Salinin romanisiirtolaisten käyttöön pakkasöiden ajaksi, 18.–30. maaliskuuta. Hätämajoituksen organisoi itsenäisesti järjestäytynyt vapaaehtoisjoukko. Salinissa yöpyi noin kolmekymmentä romaninaista.

Koska vain osa Helsingissä oleskelevista romanisiirtolaisista mahtui majoitukseen, joukko aktivisteja ja 22 asunnotonta hakeutui tiistai-iltana 22. maaliskuuta Helsingin sosiaalipäivystykseen pyytämään hätämajoitusta pakkasten ajaksi. Viranomaiset kieltäytyivät hätämajoituksen järjestämisestä. Sosiaalityöntekijät käsittelivät vain yhden pariskunnan pyynnön, mutta päätös siitä annettiin vasta kahden päivän kuluttua. Muita ei kuultu.

Sosiaalityöntekijät soittivat vajaan neljän tunnin odottelun jälkeen poliisit poistamaan ihmiset tiloista. Poliisin tulon uhan alla romanit jättivät rakennuksen. Tapauksesta tehdään kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Se on luvattu käsitellä samassa yhteydessä kuin järjestöjen alkuvuoden tapahtumista tekemä kantelu.

Romanit kohtaavat häätöpolitiikkaa niin Romaniassa kuin Helsingissäkin

Romanisiirtolaiset ovat EU-kansalaisia, mutta suurin osa heistä ei pysty rekisteröimään oleskeluaan Suomessa, koska heillä ei ole täällä vakituista työtä. Kyse on esimerkiksi pullojen keräämisellä, Iso Numero -lehden myymisellä tai kerjäämällä itsensä elättävistä ihmisistä.

Helsingin kaupungin ohjeistuksen mukaan rekisteröimätön EU-kansalainen pääsee kaupungin sosiaalipalveluiden piiriin vain, jos hän suostuu palaamaan kotimaahansa. Tällöinkin majoitus järjestyy yleensä vain yhdeksi tai kahdeksi yöksi.

Suurin osa Suomessa palveluiden ulkopuolelle jäävistä on juuri romanisiirtolaisia, vaikka joukossa on myös paperittomia siirtolaisia ja työttömäksi jääneitä itäeurooppalaisia työntekijöitä.

Romanit kohtaavat eri puolilla Eurooppaa rasismia ja järjestelmällistä syrjintää. Syrjintä aiheuttaa työttömyyttä ja köyhyyttä. Monet romanit elävät Romaniassa ja Bulgariassa taloissa, joissa ei ole sähköä, juoksevaa vettä tai viemäröintiä. Ihmisoikeus- ja romanijärjestöt raportoivat jatkuvasti laittomista pakkohäädöistä ympäri Eurooppaa.

Oleskellessaan Helsingissä romanit viettävät yönsä puistonpenkeillä, julkisissa vessoissa, vaatekeräyslaatikoissa, siltojen alla, metsissä ja autoissa. Ainoa kaikille avoin yöpaikka on Vailla vakinaista asuntoa ry:n yökahvila Kalkkers, jossa on istumapaikat 15:lle ensimmäisenä saapuvalle.

Suomessa oleskelevat raportoivat jatkuvista häädöistä. Vapaa liikkuvuus -verkostolle on vuosien varrella kerrottu lukuisista tapauksista, joissa vartijat tai poliisit ovat tuhonneet yleisille paikoille leiriytyneiden ihmisten telttoja ja omaisuutta. Joskus autoja häädetään keskellä yötä.

Taktiikan lainmukaisuus on epäselvää. Kaupungeilla ei ole enää omia järjestyssääntöjä, vaan leiriytymistä määrittävät järjestyslaki ja jokamiehenoikeudet. Tilapäiseen, jokamiehenoikeuksien piiriin kuuluvaan leiriytymiseen kaupungin mailla ei tarvita lupaa. Leiriytyjä voi syyllistyä hallinnan loukkaukseen, jos yöpymisestä aiheutuu vähäistä suurempaa haittaa. Yleisellä alueella leiriytymisen määritteleminen haitalliseksi on kuitenkin korkea kynnys – järjestyslain mukaan nyky-yhteiskunnassa ihmisten on siedettävä toisten ihmisten omasta huomattavastikin poikkeavaa toimintaa.

Oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon

Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksessä on kyse ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasosta, mihin kuuluu esimerkiksi oikeus terveyden ja hengissä säilymisen kannalta välttämättömään majoitukseen. Säännös koskee kaikkia Suomessa oleskelevia henkilöitä: kansalaisuudella tai Suomessa oleskelun kestolla ei ole merkitystä.

Kaupunki on perustellut perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa ”jos et lähde, et pääse yöksi lämpimään” -linjaansa sosiaali- ja terveysministeriön antamalla ohjeella. Ohjeen mukaan oikeus päästä yli yhden tai kahden yön pituiseen kriisimajoitukseen on vain pysyvillä asukkailla. Tämä tarkoittaa pysyvän oleskeluluvan saaneita EU:n ulkopuolelta tulleita tai Suomeen rekisteröityneitä EU-kansalaisia, jotka ovat oleskelleet Suomessa vähintään viisi vuotta.

Välttämättömään, kiireelliseen toimeentulotukeen on ohjeen mukaan oikeus kaikilla Suomessa oleskelevilla ihmisillä, mutta sitä ei yleensä myönnetä asumiskustannuksiin. Ohjeen mukaan “joissakin tapauksissa on kuitenkin yksilöllisen harkinnan perusteella välttämätöntä myöntää toimeentulotukea asumiseen tai järjestää tilapäinen asuminen muilla keinoin”.

Perustuslain takaama minimitaso on voimakas väline rajaamattoman, yli pari yötä kestävän hätämajoitusoikeuden puolesta kamppaileville järjestöille. Perustuslakiin vedotaan myös kansalaisjärjestöjen oikeusasiamiehelle tekemässä kantelussa.

Oikeudellinen kamppailu ei silti välttämättä tuo vaatimaamme muutosta.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on todennut 18.2.2016 antamassaan sosiaali- ja terveysministeriön ohjetta koskevassa ratkaisussaan, että henkilön oikeutta välttämättömään toimeentulotukeen ei voida rajata pelkästään ulkomaalaislain pohjalta. Kanteluratkaisu on kuitenkin suhteellisen epämääräinen: se ei kerro, millaisia palveluita kuntien olisi tarjottava. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnot ulkomaalaisten oikeuksista sosiaaliturvaan ovat hyvin väljiä.

Romanisiirtolaisille annetuista kielteisistä hätämajoituspäätöksistä on mahdollista valittaa sosiaalilautakuntaan. Lautakunnan päätöksistä voi valittaa edelleen hallinto-oikeuteen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja tarvittaessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Nämä oikeudelliset instanssit ovat kuitenkin myös poliittisia: niissä ollaan pääsääntöisesti hyvin varovaisia velvoittamaan valtioita sosiaaliturvan tarjoamiseen ulkomaalaisille. Esimerkiksi EU-tuomioistuin on vahvistanut sen, ettei jäsenvaltioilla ole velvollisuutta maksaa sosiaalitukia niiden kolmen kuukauden ajalta, jolloin EU-kansalaiset voivat vapaasti oleskella muissa jäsenmaissa. Yli kolmen kuukauden ja alle viiden vuoden oleskeluun taas vaaditaan, että henkilö pystyy elättämään itsensä.

Toistuva turvautuminen sosiaaliturvaan on myös ulkomaalaislain mukaan peruste käännyttää ihminen Suomesta. Säädöstä ei ole juurikaan sovellettu, koska tällä hetkellä sosiaalityöntekijät saavat antaa tietoja asiakkaistaan poliisille vain, jos poliisi kysyy niitä nimenomaisesti. Hallituksen viimesyksyiseen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että ulkomaalaisen pitkittyneeseen sosiaaliturvaan turvautumisesta on säädettävä ilmoittamisvelvollisuus Maahanmuuttovirastolle.

Myös Suomen asuinpaikkaan perustuva sosiaaliturva vaikeuttaa tilannetta. Jos valtio ei velvoita kuntia tarjoamaan hätämajoitusta myös muille kuin kuntien asukkaille, riskinä on, että kunnat pyrkivät siirtämään vastuuta liikkuvista asunnottomista toisilleen.

Periaatteellisia oikeuksia kyetään blokkaamaan myös byrokraattisilla käytännöillä. Esimerkiksi suomalaisten päihdeongelmaisten asunnottomuutta pidettiin pitkään yllä asettamalla asuntoloihin rajoituksia päihteiden käytön suhteen. Vasta 2000-luvulla Suomessa käyttöön otettu asunto ensin -periaate on parantanut tilannetta, koska pääsy tuettuun asumiseen ei edellytä päihteettömyyttä. Vaikka viranomaisilla on pakko turvata elämälle välttämätön suoja, sen hakemisesta voidaan tehdä niin hankalaa kuin mahdollista.

Mistä oikeuksia oikeudettomalle väestölle?

Useamassa mielessä taistelussa romanisiirtolaisten majoitusoikeuksien puolesta ollaan paremmassa tilanteessa kuin pitkään aikaan. Kun vuosien ajan puhuttiin vain turisteista tai kerjäläisistä, nyt kaupunki on joutunut vastaamaan kysymyksiin ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Aiempaa laajempi joukko kaupunkilaisia ja järjestöjä on aktivoitunut majoitusasiassa. Epävirallisten tietoja mukaan Helsingin kaupunki ryhtyy rahoittamaan ensi talvena ison kolmannen sektorin toimijan tarjoamaa hätämajoitusta nykyisten asunnottomien palveluiden ulkopuolelle jääville.

Sosiaalisten oikeuksien luominen paperittomien tai romanisiirtolaisten kaltaisille ryhmille on kuitenkin hidas prosessi, eikä keskustelun jumiutuminen elämälle välttämättömiin minimitason oikeuksiin ole ongelmatonta. Vaikuttaa siltä, että romanisiirtolaisten perusoikeudet ovat olemassa vasta välittömän hengenvaaran syntyessä.

Vaikka Suomen virallinen romanipolitiikka korostaa sitä, että romanien pitäisi olla osallisina kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa, kaupungin linjana on ollut, että vaatimus ei koske romanisiirtolaisia.

Keskustelusta puuttuu kysymys siitä, miten voimme yhdessä romanisiirtolaisten kanssa taistella romaneihin kohdistuvaa rasismia ja syrjintää vastaan. Myöskään siitä ei juuri puhuta, että kaikkien liikkuvien EU-työläisten sosiaalisten oikeuksien turvaamiseksi ei ole luotu kunnollisia rakenteita.

Vuosina 2009–2011 aktivistiryhmän pyörittämän Sosiaalikeskus Sataman pihalla toimi romanisiirtolaisten itsenäinen leiri. Pitkällisen kamppailun jälkeen kaupunki hääti sekä sosiaalikeskuksen että leirin. Meiltä puuttuu nyt tällainen itsenäinen tila, joka on aidosti käyttäjien hallinnassa ja joka luo mahdollisuuden kanssakäymiseen ja yhteisen poliittisen kollektiivin rakentamiseen romanisiirtolaisten ja paikallisten aktivistien sekä asukkaiden kesken.

Suomalaiset romanit Rosita Asp, Anette Isberg ja Janina Lindgren muistuttivat Helsingin Sanomissa 2. huhtikuuta julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että ulkomaalaisten romanien kohtaamat ihmisoikeusloukkaukset ovat yksi esimerkki romanien Euroopassa kohtaamasta syrjinnästä.

Nyt Suomessa pohditaan, onko romanisiirtolaisilla oikeus selvitä hengissä talven yli. Eikö meidän tulisi pikemminkin keskustella siitä, kuinka monta miljardia euroa Suomen ja muiden Euroopan valtioiden tulisi maksaa romaniyhteisöille korvaukseksi vuosisatoja jatkuneesta sorrosta ja rasismista?

Lisätietoja

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin, ratkaisu: Toimeentulotuki ei ole laissa sidottu oleskeluoikeuteen. Dnro 4096/4/14. 18.12.2015

Helsingin kaupunki, Sosiaali- ja terveysviraston ohje: Oleskeluluvattomien ulkomaalaisten tilapäinen majoitus. 27.8.2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö: Opas toimeentulolain soveltajille. (2013:4).

Markus Himanen on siirtolaisuuskysymyksiin perehtynyt tutkija ja aktivisti.

Romanit kertovat pakkasöistä Helsingissä

Olen viettänyt pakkasöitä ulkona Suomessa. Et voi kuvitellakaan, se on kammottavaa, Pelkäät, että kuolet. Tuntuu kamalalta. Pelko ja stressi on ihan loputon. En tiedä, mitä tehdä, mihin edes mennä, kun yö tulee. Aina sama miettiminen. Päivällä tulee hetken helpompaa, ihan hetkeksi. Mutta illan lähestyessä tulee kamalan pelottava olo. Sielusi kaikki ajatukset ja pelot valtaavat mielen.
Nainen, 41, Romania

Kun tulimme Suomeen oli paljon lunta ja kylmä. Nukuimme vaaatesäiliöissä ja lisäksi meillä oli teltta, jonka pystytimme. Sitten tuli poliisi ja hääti meidät sieltä ja heitteli tavaroitamme. Tämän jälkeen siirryimme metsään nukkumaan. Jos maassa on lunta, putsaamme sitä vähän pois ja käymme siihen nukkumaan. Kun poliisit tulevat, tärisemme sekä kylmästä että pelosta. Ja jos ne eivät ole poliiseja, jotka tulevat, saattavat tulla narkomaanit, eivät anna meille rauhaa. Iloitsemme tästä pelkästä lämmöstä nyt. Jos Bulgariassa olisi rahaa elää, emme tulisi tänne.
Nainen, 47, Bulgaria

Minä olen nyt ollut täällä edestakaisin Romaniasta kuuden vuoden ajan. Ajatella, jos nyt olisikin joku paikka. Voisin tuoda lapsenikin tänne. Voisimme nukkua jossakin. Olisi majoitus! Viimeksi kun lähdin kotoa kuukausi sitten, minun piti valita, maksanko sähkön vai ruoan. Oli pakko maksaa sähkö, joten ruokaa ei ollut. Tämä olisi tärkeä asia, että olisi joku paikka, jossa majoittua.
Nainen, 42, Romania

Lähde: “Tärisemme sekä kylmästä että pelosta”. Itäeurooppalaisten romaneiden kokemuksia pakkasöistä Helsingissä – haastatteluja maaliskuulta 2016.