12.3.2014

Paperittomuus tai paluu kriisialueille – seminaarin raportti

12.3.2014

Vapaa liikkuvuus -verkosto järjesti torstaina 6.3.2014 seminaarin sisäministeriön lakiluonnoksesta Vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamiseksi. Mannerheim-sali keräsi odotettua enemmän kuulijoita ja seminaari oli erittäin onnistunut. Oli selvää, että lakiesitystä vastustetaan laajasti ja keskustelussa nousi esille monia kriittisiä näkökulmia.

DSC_0396

Seminaarin avauspuheen piti Vapaa liikkuvuus -verkoston Markus Himanen. Puheessaan Himanen korosti, että paluun aito vapaaehtoisuus on sinällään kannatettava ajatus, mutta lakiesityksen ongelmana on ulkomaalaisten oikeusturvaan liittyvät heikennykset. Jos laki menee sellaisenaan läpi, se tekee vapaaehtoisesta paluusta kieltäytymisestä rangaistavaa. Sellaista henkilöä, jota viranomaiset eivät kykene palauttamaan ja joka ei itse halua palata, rangaistaisiin viemällä häneltä perusoikeudet kuten oikeus toimeentuloon, asumiseen ja terveydenhuoltoon.

Himanen arvioi, että toteutuessaan tässä muodossa lakiesitys tulee lisäämään paperittomien määrää huomattavasti Suomessa. Yksi pahimpia oikeusturvaan kohdistuvia heikennyksiä lakiesityksessä on se, että maasta poistamisen estymisen vuoksi tilapäisen luvan saaneen karkotus voitaisiin panna toteen ennen kuin valitus on käsitelty oikeudessa.

Käytännössä lakiesitys tulee kohdistumaan somaleihin, afgaaneihin ja irakilaisiin, koska heidän kotimaihinsa ei voida juurikaan käännyttää muita kuin vapaaehtoisesti palaavia ja edellä mainitut ovat myös suurimpia ryhmiä, joille on myönnetty tilapäisiä oleskelulupia.

Himanen kertasi myös hiukan historiaa. Vuodesta 2004 asti on ollut keskustelua ulkomaalaislain pykälästä 51, jossa sanotaan:

”Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa taikka hänen maasta poistamisensa ei ole tosiasiassa mahdollista. Oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.”.

Lakimuutoksen jälkeen tilapäisiä lupia myönnettiin paljon, mutta oleskeluluvalla ei voinut tehdä töitä, eivätkä b-lupalaiset tähän aikaan juuri saaneet kuntapaikkoja.

”Vuosien 2006–2007 isot kansalaisliikehdinnät b-lupakäytäntöä vastaan, eivät lopettaneet käytäntöä kokonaan, mutta saivat aikaan sen, että tilapäisellä luvalla saa nyt tehdä töitä”, Himanen kertaa historiaa.

Lain ja pykälän tarkoitus on suojella ihmisiä, että he eivät joudu oikeudettomaan tilaan paperittomiksi. Pitkään pykälää myös tulkittiin väärin ja tilapäisiä lupia ei myönnetty ollenkaan. Viime keväänä lain tulkinta kuitenkin korjattiin ja tilapäisiä lupia alettiin taas myöntää. Vielä ei voida sanoa, onko tilapäisten lupien määrä kasvanut. Viime kevään lain tulkinnan korjaus vain näkyy tilastoissa piikkinä.

Omakohtaisia kokemuksia

Mohamoud Jamaal, 25-vuotias opiskelija, oli kutsuttuna puhujana tilaisuudessa. Jamaal on hakenut turvapaikkaa Suomesta vuonna 2009.

”Tulin Suomeen, koska omassa maassani oli erittäin vaikea tilanne. Tulen alueelta, jossa ihmisiä tapettiin edessäni ja olen menettänyt paljon läheisiäni mukaan lukien oman isäni”, Jamaal kertoo tilanteestaan.

”Oli vaikeaa tulla koska ei ollut virallisia asiakirjoja matkustamiseen, kiitos ihmissalakuljettajien, pääsin turvalliseen paikkaan, Suomeen.”

Pitkän odottelun jälkeen vuonna 2011 Jamaal sai negatiivisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirastolta.

”Puolitoista vuotta odotin päätöstä ja aloin sinä aikana rakentamaan uutta elämääni turvallisessa paikassa. Oli kova pala kun sain tiedon kielteisestä päätöksestä. He sanoivat, että tulen sellaiselta alueelta Somaliasta, jossa on turvallista”, Jamaal kuvaa.

Somalian konflikti on monisyinen, akuutti ja jatkuvasti tulehdusherkkä. Taistelut siirtyvät paikasta toiseen eikä edes Pojois-Somaliassa välttämättä ole joka päivä turvallista. Konfliktin taustalla on terroristiryhmiä, jotka eivät noudata sääntöjä. Somalian sota ei ole yksinkertainen, vaan monitasoinen konflikti, joka häiritsee jokapäiväistä elämää ja on tuhonnut käytännössä koko maan infrastruktuurin. Samanlainen monitasoinen konflikti on jatkuvasti läsnä Afganistanissa ja Irakissa.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen taustalla oli Maahanmuuttoviraston tekemä kielitesti. Jamaalkin määriteltiin oleva kotoisin alueelta, mistä hän ei oikeasti tule. Kielitestaus ei ole luotettavaa. Se tehdään harvinaisien kielien kohdalla puhelimella Ruotsista tai soittamalla viisitoista minuuttia kestävä nauha ja vastaamalla siitä tehtyihin kysymyksiin.

Kieli voi muuttua – kuten ihmisetkin. Riippuu missä kontekstissa kasvaa, mitä kieltä tai murretta ystävät puhuvat, missä kaupungissa opiskelee. Kaikki jättävät jälkensä ihmisen puhumaan kieleen. Kielianalyysit ja paikallistuntemustesti eivät ole oikeudenmukaisia keinoja selvittää ihmisen tausta. Niiden sijaan pitäisi kuunnella yksilöllisiä tarinoita.

Jamaal elää joka päivä käännytyksen pelossa. Turvapaikkaprosessi valituksineen on kestänyt yli neljä vuotta. Vieläkään hän ei ole saanut lopullisesti virallistettua asemaansa.

”Jokainen voi kuvitella mitä on olla ilman virallista statusta. Kaikki järjestelmässänne alkaa sosiaaliturvatunnustuksesta. Mitään et saa, mihinkään et pääse ilman sitä”, hän muistuttaa.

Nyt vihdoin Jamaal on saanut tilapäisen luvan ulkomaalaislain pykälän 51 mukaan, joten tilanne on parempi. Hän on saanut sosiaaliturvatunnuksen, voi opiskella, tehdä töitä ja maksaa veroja.

”Kaikki on kiinni siitä, että saa virallistettua statuksensa. Se on kaikkein tärkeintä. Ilman tilapäistä lupaa tämä ei olisi ollut mahdollista ja olisi ollut edelleen paperiton eli oikeudeton”, Jamaal kiittää.

Oikeusoppineet lakiesitystä vastaan

Seminaarissa kuultiin Amnestyn Suomen osaston oikeudellisen asiantuntija Susanna Mehtosen ja Pakolaisneuvonnan Paperittomat-hankkeen lakimiehen Marjaanan Laineen puheenvuorot.

Laine aloitti kehumalla tämänhetkistä ulkomaalaislakia ja totesi, että sen avulla toistaiseksi voi suhteellisen hyvin vielä estää paperittomuutta ja virallistaa asemansa. Uutta lakiesitystä Laine kritisoi.

”Siinä luodaan kokonaan uusi käsite: pakotettu vapaaehtoinen palaaminen. Laki asettaa vapaaehtoisen paluun vaihtoehdoksi pakotetulle paperittomuudelle”, Laine summaa.

Laine on myös huolissaan siitä, että laissa sekoitetaan käsitteitä. Laissa puhutaan vapaaehtoisesta paluusta, vaikka tarkoitetaan direktiiviä omaehtoisesta tuetusta paluusta. Omaehtoinen paluu on joka tapauksessa aina ensisijainen paluun muoto.

Pakolaisneuvonta vastustaa lakia oikeusturvan heikennyksien osalta. Laineen mielestä lakiesitys on ristiriidassa valtion Maahanmuutto 2020-luvulle -strategian kanssa sekä Laittoman maahanmuuton torjuntaohjelman kanssa. Strategiassa nimenomaan pyritään siihen, että kenellekään ei aiheuteta oikeudetonta tilaa eli toisin sanoen sitoudutaan vähentämään paperittomuutta. Myös ohjelmassa vedotaan siihen, että kaikin osin pyritään välttämään syrjäyttämistä. Ohjelmassa todetaan, että syrjäytyminen on turvallisuusuhka. Mitä muuta paperiton siirtolainen on kuin yhteiskunnasta syrjäytetty?

Mehtosen mielestä lakiesityksen ensisijainen ongelma on, että lakiesitys ei huomioi riittävästi ihmisoikeuksia.

”EU:n peruskirjassa todetaan, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Lakiesityksessä viitataan EU-direktiiviin omaehtoisesta palaamisesta. Kun jäsenmaa noudattaa direktiiviä, pitää tarkastella EU:n peruskirjaa. Toteutuuko ihmisarvoinen elämä uudessa lakiesityksessä ja lisääntyvän paperittomuuden keskellä?”, kysyy Mehtonen.

Eriarvoisuus lisääntyy ja viranomaisten valta kasvaa

Lakiesitys jättää auki miten vapaaehtoinen paluu määritellään. Se ei myöskään kerro, sitä milloin palaava turvapaikanhakija on myötävaikuttanut tarpeeksi omaan paluunsa järjestelyihin ja milloin taas sanktiot voidaan laittaa toteen.

Käytännössä laki tulisi lisäämään poliisin ja vastaanottokeskusten valtaa maastapoistamisista päätettäessä. Menettelyssä on kuitenkin ristiriita, koska poliisi on vastuussa pakkokäännytyksestä ja vastaanottokeskuksen tulisi olla vastuussa käännytettävien ihmisten perusturvasta.

Ruotsissa myötävaikuttamisen arvioinnin on katsottu olevan ongelma. Kuka arvioi, että hakija on myötävaikuttanut tarpeeksi omaan paluuseensa? Esimerkiksi, jos iranilainen ei hae passia suurlähetystöstään, poliittisen pelon vuoksi, niin onko silloin myötävaikuttanut tarpeeksi asemaansa.

Uuden lakiesityksen mukaan henkilö menettää vastaanottopaikan, jos kieltäytyy palaamasta vapaaehtoisesti. Lakiesityksessä ei ole pykälää haavoittuvassa asemassa olevien varalle (esimerkiksi raskaana olevat, sairaat ja yksin tulleet alaikäiset lapset). Yksin tulleita lapsia ei kaikkien suosituksien mukaan pitäisi edes palauttaa.

Kuntien kulut kasvavat

Jos lakiesitys menee läpi, sen avulla luodaan paperittomien sisälle tietoisesti toinen paperittomien ryhmä. Hyväksytään ryhmä, joka oleskelee ilman lupaa, mutta jota viranomaiset eivät voi käännyttää. Näiden ihmisten kohdalla tulee ongelmia perustuslaillisten oikeuksien toteutumisessa. Heillä on periaatteessa oikeus kunnan toimeentulotukeen ja minimipalveluihin kuten akuuttiin terveydenhoitoon. Ulkomaalaisella on oikeus toimeentulotukeen, vaikka hän olisi turvapaikkaprosessin ulkopuolella. Käytännössä kuitenkin ongelmaksi muodostuu yksittäisen sosiaalitoimen henkilön tulkinta laista ja sen pohjalta tehty päätös. Myös Kuntaliitto on lausunut asiasta ja todennut ongelmalliseksi sen, että valtio siirtäisi esityksen toteutuessa kustannukset kuntien harteille.

Konsulttifirman raportti, ei kehoitus toimia

Lakiesityksessä viitataan Euroopan komission kantaan palautusta odottavien kolmannen maan kansalaisten asemasta. Teksti, johon viitataan, on kuitenkin vain konsulttifirman tutkimuksen pohjalta tehty raportti eikä direktiivi tai komission suositus. Komission raportissa kehotetaan ainoastaan miettimään, miten paluuta odottavien tilanne voitaisiin virallistaa.

”Komission raportti ei edellytä tällaisia lakimuutoksia, vaan raportissa korostetaan, että se on vain keskustelun avaus”, täsmentää Mehtonen.

Jos Euroopan unionilta tulee pakotteita jäsenvaltioilleen, tulevat ne aina direktiivin muodossa. Herää kysymys, miksi konsulttifirman lausunnon pohjalta koottua raporttia käytetään Suomessa lakimuutoksen pohjana ja miksi asiaa on lähdetty viemään nopeasti eteenpäin.

”Lakiesityksessä ei anneta yhtään perustetta, miksi kyseinen lainkohta pitäisi muuttaa”, ihmettelevät yhdessä sekä Laine että Mehtonen.

Euroopan muurit purettava

Seminaarin lopuksi Pakolaisavun Pia Lindfors, Warda Ahmed Somaliland Youthin edustajana, Amnestyn Susanna Mehtosen ja Pakolaisneuvonnan Marjaana Laine keskustelivat lakiesityksestä ja turvapaikkapolitiikasta. Paneelissa nousi esille lastenoikeudet. Lakiesitystä kritisoitiin myös siksi, että siinä ei huomioida lapsen etua mitenkään. Ahmed kertoi epävarman oleskelulupa-aseman vaikutuksista perheiden tilanteisiin.

Euroopan unionin siirtolaispolitiikka pohjautuu kontrollille. Unionin ulkorajavalvontaan käytetään miljardeja euroja joka vuosi. Euroopan ulkorajoille kuolee satoja ihmisiä joka vuosi, koska he ovat pakotettuja yrittämään yhä vaarallisempia keinoja ylittäessään rajaa.

”Suomen maahanmuuttopolitiikassa ei ole järkeä. Samalla kun rakennetaan muureja Eurooppaan, yritetään houkutella tulijoita esimerkiksi töihin. Ei sellainen toimi. Pitäisi miettiä keinoja, miten voisimme maahantuloa voisi helpottaa”, vaatii Lindfors.

Heidi Auvinen
Vapaa liikkuvuus -verkosto.