30.9.2014

Tiedote 30.9.2014: Räsänen pakottamassa pakolaisia paperittomiksi

Hallitus on päättänyt 25.9.2014 esittää kahta lakimuutosta, jotka toteutuessaan heikentävät huomattavasti ulkomaalaisten ihmisoikeuksia Suomessa. Lakimuutos vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamiseksi lisäisi merkittävästi paperittomien siirtolaisten määrää Suomessa. Lakimuutos ulkomaalaisten säilöönotosta vakiinnuttaa lasten säilöönoton ja lisää mahdollisuuksia rangaista ulkomaalaisia pelkän epäilyksen perusteella sekä säilöön otettaessa että säilöön otettuna. Lakiehdotuksista käydään tänään 30.9.2014 lähetekeskustelu eduskunnassa. Vapaa liikkuvuus -verkosto tuomitsee lakiesitykset perus- ja ihmisoikeuksien vastaisena.

”Vapaaehtoinen” paluu

”Lakiehdotuksen mukaan kielteisen päätöksen saaneilta turvapaikanhakijoilta, joita Suomi ei kykene palauttamaan, viedään mahdollisuus tilapäiseen oleskelulupaan, peruspalveluihin ja oleskelunsa virallistamiseen,” toteaa Markus Himanen Vapaa liikkuvuus -verkostosta.

Tilapäisiä lupia maastapoistamisen estymisen vuoksi on myönnetty vajaalle 400:lle ihmisille, jotka ovat paenneet maailman vaarallisimmilta konfliktialueilta Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Nyt he saattavat menettää kaikki oikeutensa. Monet ovat ehtineet opiskella suomen kieltä, työskennellä ja opiskella Suomessa. Osa on asunut Suomessa jo yli viisi vuotta.

”Sisäministeri Päivi Räsänen väittää nykylainsäädännön toimivan ”vetovoimatekijänä”. Ilmeisesti ministerin viesti sotaa pakeneville ihmisille on: älkää tulko Suomeen tai joudutte kadulle,” Markus Himanen ihmettelee.

Suomeen ei ole tullut viime vuosina turvapaikanhakijoita sen enempää kuin aikaisemminkaan. Suomeen tuli viime vuonna 3238 turvapaikanhakijaa ja esimerkiksi Ruotsiin samana vuonna yli 54 000.

Paluuta ei voida pitää vapaaehtoisena, jos sen vaihtoehtona on elämä ilman pääsyä asumisen, työn, toimeentulon tai terveydenhuollon piiriin.

Säilöönotettujen oikeuksia heikennetään oikeuksien parantamisen nimissä

”Vaikka lakiesityksessä ulkomaalaisten säilöönotosta sanotaan, että lasten säilöönottoa rajoitetaan, niin tosiasiassa lasten säilöönotto normalisoidaan uusissa perheyksiköissä. Myöskään ilman huoltajaa tulleiden lasten säilöönotosta ei vastoin hallituksen aiempia lupauksia luovuta. Lapsen vangitseminen ei ole koskaan lapsen edun mukaista”, toteaa Mervi Leppäkorpi Vapaa liikkuvuus -verkostosta.

Lakimuutoksen seurauksena yksintulleet lapset voidaan sijoittaa haavoittuvassa asemassa olevien ulkomaalaisvankilaan Joutsenoon. Samalla sosiaalityöntekijän pakollisesta kuulemisesta ennen lapsen säilöönottoa ollaan luopumassa.

Tilastoista voi päätellä, että viime vuosina lähes kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet yksintulleet alaikäiset on otettu säilöön. Kansainvälisten sopimusten mukaan lasten säilöönoton pitäisi olla poikkeuksellinen, viimesijainen keino. Tämä ei ole toteutunut tähän asti, eikä toteudu myöskään tulevaisuudessa, jos lakimuutos menee läpi.

Säilöön otettujen aikuisten oikeusturva heikkenee muutosten myötä entisestään. Säilöönottokeskuksen työntekijät saisivat sen myötä oikeuden ottaa rangaistuksenomaisesti haltuun säilöön otettujen puhelimia ja tietokoneita ilman erityisiä perusteita. Mervi Leppäkorpi muistuttaa, että säilöönotossa on kyse hallinnollisesta vapaudenriistosta, ja rikolliseen toimintaan sovelletaan esimerkiksi rikos-, pakkokeino- ja poliisilakia.

Laki vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamisesta

Hallituksen esityksen pääkohdat

Hallituksen esitys käsittelee vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamista, mutta se sisältää myös kaksi muutosta ulkomaalaislakiin ja yhden vastaanottolakiin, jotka toteutuessaan vievät perusoikeudet kriisimaista paenneilta ihmisiltä.

Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vapaaehtoisen paluun mahdollisuus otetaan huomioon harkittaessa tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä maasta poistumisen estymisen vuoksi (ulkomaalaislaki 51 §). Tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos vapaaehtoinen paluu on mahdollinen eikä palautettava henkilö suostu palaamaan vapaaehtoisesti tai vaikeuttaa paluun järjestelyjä.

Päätös tarkoittaisi sitä, että noin 400 (2013: 222; 2014 elok.: 160) tilapäisen luvan saanutta ulkomaalaista menettäisi lain voimaantultua oleskeluoikeutensa. Suurin osa heistä on kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Monet ovat olleet Suomessa vuosia, mutta saivat tilapäiset luvat vasta korkeimman hallinto-oikeuden huhtikuussa 2013 tekemän päätöksen jälkeen. Sitä ennen Maahanmuuttovirasto oli jättänyt ihmiset ilman oleskelulupaa, vaikka poliisi ei heitä voinut myöskään käännyttää.

Lisäksi sisäministeriö ehdottaa, että tilapäisen luvan saaneen oikeusturvaa heikennetään. Maasta karkottaminen voitaisiin panna täytäntöön odottamatta valituksen käsittelyä, jos ulkomaalainen on saanut tilapäisen luvan maasta poistumisen estymisen vuoksi ja este maasta poistumiselle poistuu.

Lisäksi vastaanottolakia muutettaisiin niin, että vastaanottopalvelut voitaisiin lopettaa ulkomaalaiselta, joka voisi palata kotimaahansa vapaaehtoisesti. Vastaanottopalvelut sisältävät vastaanottorahan, majoituksen ja terveydenhuollon

Vapaa liikkuvuus -verkoston vaatimukset

Ehdotus omaehtoisen paluun taloudellisesta tukemisesta on sinällään kannatettava, mutta siihen ei tulisi lisätä ulkomaalaisten oikeuksien heikennyksiä.

1) Luvattomuuden ja tilapäisten lupien sijaan kansainvälistä suojelua.

Suomessa elää joitakin satoja konflikteja paenneita kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, joille on myönnetty tilapäinen oleskelulupa, koska heitä ei voida käännyttää. Heidät haluttaisiin nyt jättää vaille mitään lupia tai oikeuksia.

Viime kädessä ongelmat palauttamisessa johtuvat lähtömaiden sekasortoisesta tilanteesta. Kaikille kriisimaista tuleville turvapaikanhakijoille tulee myöntää vähintään humanitaarista suojelua, eli oleskelulupa sen perusteella, että he eivät voi palata ”pysyvään asuinmaahansa siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta”.

2) Maasta poistumisen estymisen vuoksi myönnettävien lupien (§ 51) tulisi olla aidosti tilapäisiä.

Maasta poistumisen estymisen vuoksi myönnettävien lupaa (§ 51) ei tulisi myöntää kuin maksimissaan vuodeksi. Tämän jälkeen henkilön tulisi olla oikeutettu normaaliin lupaan. Lakiin tulisi kirjata, että tapauksissa, joissa käännytystä ei voida tehdä johtuen maan epävakaasta oloista, olisi myönnettävä heti normaali oleskelulupa.

Laki ulkomaalaisten säilöönotosta

Hallituksen esityksen pääkohdat

Useiden kansainvälisten suositusten vastaisesti yksintulleiden alaikäisten lasten ottaminen säilöön ollaan normalisoimassa Suomessa. Vaikka esimerkiksi UNHCR on esittänyt varteenotettavia vaihtoehtoja lasten säilöönotolle, ollaan Suomessa päätymässä käytäntöön, jossa lapset kuljetetaan Itä-Suomessa sijaitsevaan suljettuun erillisyksikköön ennen kuljettamista Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Aiemmin lakitekstissä on vaadittu ennen lasten säilöönottoa sosiaalityöntekijän lausunto. Käytännöstä ollaan luopumassa, koska nykyinen lainvastainen käytäntö, jossa sosiaalityöntekijää ei kuulla, halutaan vakiinnuttaa.

Ehdotetussa uudessa lakipaketissa kirjataan säilöön otetulle tarjottava mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Samaan aikaan turvapaikan hakeminen säilöönottoyksiköstä käsin voisi olla riittävä peruste jatkaa säilöönottoa, jos poliisi arvioi, että motiivi turvapaikan hakemiseen on väärä. Turvapaikkaperusteen arviointi ei kuitenkaan ole poliisin tehtävä.

Säilöön otettujen oikeuksia voidaan rajoittaa säilöönottoyksikössä myös sellaisissa tilanteissa, joissa toimintakeinot löytyvät muista laeista. Esimerkiksi telekommunikaatiovälineiden takavarikoinnin syyksi on esitetty sitä, että yksiköstä soitetaan hätäkeskukseen. Oikeat keinot hallita tällaisia tilanteita olisivat tukipalveluiden lisääminen sekä äärimmäisessä tilanteessa hätäkeskuslain mahdollistama tietystä numerosta tulevien soittojen estäminen.

Säilöönottokeskuksen ”asiakkaiden” oikeuksia ollaan järjestelmällisesti rajoittamassa. Teknistä valvontaa ollaan lisäämässä, vaikka se on säilöön otetuille hyvin kuormittavaa. Keskusten työntekijöiden oikeuksia voimankäyttöön ollaan lisäämässä poikkeuksellisesti ilman, että
voimankäyttöä rajoitettaisiin tiettyyn tilaan. Uudessa laissa säilöön otettujen vieraita kontrolloidaan omalla vierailijarekisterillä, joka on avoin useille viranomaisille. Käytäntö olisi tiukempi kuin vankiloissa.

Vapaa liikkuvuus -verkoston vaatimukset:

1) Säilöönotosta tulee luopua.

Säilöönotto on hallintaan perustuvaa ulkomaalaispolitiikkaa, joka mahdollistaa vapaudenriiston ulkomaalaisuuden perusteella. Säilöönotolle vaihtoehtoisia toimia tulee kehittää ja vangitseminen lopettaa. Säilöönottojen vielä jatkuessa säilöön otettujen oikeusturvaa ei saa nykyisestään heikentää. Säilöönottoyksikkö ei ole rangaistuslaitos.

2) Alaikäisten säilöönotto tulee kieltää kaikissa tilanteissa.

UNHCR on antanut vuonna 2012 turvapaikanhakijoiden säilöönottoa koskevat ohjeistukset (Guidelines on the Applicable Criteria and Standards relating to the Detention of Asylum-Seekers and Alternatives to Detention). Ohjeistuksen mukaan yksin tulleita lapsia ei tulisi ottaa säilöön lainkaan, vaan heidät tulisi sijoittaa esimerkiksi lastensuojelun yksiköihin. Yksintulleita alaikäisiä ei tulisi verkoston näkemyksen mukaan poistaa maasta lainkaan..