“Ankkurilapsi”

Entisen sisäministeri Ville Itälän lanseeraama ja nyttemmin ministeri Kari Rajamäen usein viljelemä termi, joka viittaa yksin tulleisiin alaikäisiin lapsiin.

Sisäministeriön näkemyksen mukaan lapset on lähetetty kolmannesta maasta etukäteen hankkimaan turvapaikkaa, jonka jälkeen perheenyhdistämisen nojalla koko suku voidaan tuoda maahan. Taustalla on kaksi yleistä periaatetta. Ensiksi jo Suomeen tulo tai tänne pyrkiminen nähdään lähtökohtaisesti vääränä ja epäilyttävänä toimintana. Toiseksi lapsen etua tulkitaan siten, että alaikäisen paras paikka on aina kotimaassaan ja perheensä luona, oli siellä sitten mahdollisuuksia hyvään elämään tai ei. Kuusikymmentä vuotta sitten Suomesta ulkomaille lähetettyjä ankkurilapsia nimitettiin sotalapsiksi.

B-lupa

Ulkomaalaislain pykälään 51 perustuva tilapäinen oleskelulupa, joka myönnetään, mikäli perusteita turvapaikkaan tai muuhun oleskelulupaan ei ole, mutta käännyttäminen ei ole teknisistä syistä mahdollista.

Käytännössä nämä tekniset syyt tarkoittavat esimerkiksi sisällissotaa turvapaikanhakijan lähtömaassa tai lentoyhteyksien puuttumista, mikä ei ulkomaalaisviraston mukaan kuitenkaan tarkoita, että kyseiset hakijat olisivat karkotettaessa vaarassa. Kerrallaan vuodeksi annettava b-lupa ei oikeuta sen enempää työntekoon kuin kuntapaikkaankaan, eli esimerkiksi lapsilta voidaan evätä oikeus koulunkäyntiin.

Siirtolaisten kannalta tämänkaltainen ”työvoimapolitiikka” on tuttua koko Euroopassa: heidän on pakko siirtyä pimeille työmarkkinoille millä hyvänsä ehdoilla. Koska b-lupia myönnetään kriisialueilta Afganistanista, Somaliasta ja Irakista tulleille turvapaikanhakijoille ja enintään kahdeksi vuodeksi, tulee luultavasti suurin osa heistä jäämään Suomeen. Käytännön taustalla onkin ilmeisesti uudenlainen kotouttamispoliittinen ajattelu: Suomessa oleskelusta tehdään niin nöyryyttävä kokemus, että tulevat suomalaiset ovat valmiita alistumaan mihin tahansa nykyisen talouselämän vaatimuksiin. Lisäksi tyypillisenä poikkeustilalakina – ihmisten oikeudet pidätetään käytännölliseen välttämättömyyteen vedoten – b-lupakäytäntö on yhteensopiva yleisen ulkomaalaislainsäädännön peruslinjan kanssa. Luonnollisesti pykälä on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön mutta siitä on tullut pysyvä: b-lupia on myönnetty useita satoja.

Ceuta ja Melilla

Espanjan enklaavit Marokossa, jotka toimivat EU:n siirtolaisvastaisen taistelun yhtenä ykkösrintamana.

Kymmeniä siirtolaista on kuollut mm. rajavartioiden luoteihin pyrkiessään Espanjan puolelle rajaa. Tällä hetkellä EU:n rahoittamat turvatoimet ovat Marokon puolella niin tiukat, että hengenvaaralliset merimatkat Länsi-Afrikasta Kanariansaarille ovat monille se turvallisempi vaihtoehto.

Dublin-asetus

Ns. vastuunmääritysasetus, jonka mukaan EU-alueella vastuu turvapaikanhakijasta on maalla, johon hakija on ensimmäiseksi sattunut tulemaan.

Järjestelmän seurauksena EU-maat joko näkevät suuresti vaivaa siirtääkseen turvapaikanhakijoita maastaan toisen EU-maan huoleksi kokonaisen karkotuslentojen verkoston avulla, tai heittävät hakijat kadulle oman onnensa nojaan. Osa jäsenmaista (mm. Kreikka) ei tarjoa hakijoille alkeellisintakaan oikeusturvaa. Tämä ei tietenkään estä esimerkiksi Suomea palauttamasta turvapaikanhakijoita sinne. Kukaan ei ole toistaiseksi tehnyt selvitystä järjestelmän kustannuksista, mutta luultavasti rahoilla voisi huolehtia tuhansista pakolaisista.

Geneven pakolaissopimus

Vuonna 1951 solmittu sopimus pakolaisten oikeusasemasta.

Sopimuksen ongelma on paitsi siinä, ettei sitä noudateta, myös sen vanhentuneessa pakolaisen käsitteessä. Pakolaisstatuksen saaminen edellyttää yksilöllisen vainon kokemista, mutta nykyään väkivalta ja vaino ovat pikemminkin satunnaisia. Länsimaat eivät tätä halua myöntää, koska sen lisäksi, että ne joutuisivat ottamaan lisää pakolaisia, ne ovat useimmiten itse mukana - joko suoraan tai ainakin välillisesti - summittaisessa väkivallassa.

Hallittu maahanmuutto

Laittoman maahanmuuton vastakohta.

Hallinnon lempitermi, jolla yleensä viitataan käytäntöön, jossa koulutetut työntekijät pääsevät maahan ja huonommin koulutetut voivat tehdä alipalkattuja pätkiä. Siirtolaisten maksamat verot ovat toki tästä huolimatta tervetulleita, mielellään ilman vastaavia sosiaalisia oikeuksia. Työ ei kuitenkaan takaa pysyvää oleskeluoikeutta. Hallitun maahanmuuton ehtona on tuhansien ihmisten hukuttaminen ja tappaminen Euroopan rajoille.

Ihmiskauppa

Siirtolaisten heikon oikeusturvan seurauksena syntynyt hyväksikäytön järjestelmä.

Seksiteollisuuden orjiksi pakotetut naiset ovat vain jäävuorenhuippu järjestelmässä, joka mahdollistaa siirtolaisten riiston olemattoman oikeusturvan ja karkotusten pelon kautta. Termiä käytetään monesti ihmissalakuljetuksen ja laittoman maahantulon yhteydessä perustelemaan kontrollipolitiikan tiukennuksia. Kun maahanmuuttajat on ensin määritelty joko avuttomiksi uhreiksi tai vaarallisiksi rikollisiksi, on koko siirtolaisuuskysymyksen kriminalisointi helppoa.

Ihmisoikeudet

Suomi ja Euroopan unioni harjoittavat ihmisoikeusmyönteistä maahanmuuttopolitiikkaa myöntäen oikeudet kansalaisille ja kieltäen ne ei-kansalaisilta. Vrt. ulkomaalainen

Ihmissalakuljetus

Monille siirtolaisille ainoa tapa päästä Eurooppaan edellyttäen, että suku pystyy kaivamaan rahat kokoon. Seurausta EU:n rajapolitiikan kiristämisestä.

Kansalainen

Juridinen status, jonka merkityksen oivaltaa vasta, kun sen on menettänyt.

Karkottaminen

Ulkomaalaisen poistaminen maasta, kun oleskelulupa on mennyt umpeen eikä sitä uusita.

Säilöönoton ohella eurooppalaisten valtioiden harjoittaman väkivallan sietämättömimpiä muotoja. Pakkokarkotusten perusarsenaaliin kuuluvat käsiraudat, karkotettavien pään peittäminen hupulla lennon ajaksi ja huumaaminen. Karkotukset toteutetaan pääsääntöisesti ilman että karkotettavan omaisia informoitaisiin millään tavoin. Jostakin syystä myös termiä ”ihmisarvoa kunnioittava karkottaminen” kuulee käytettävän, vaikka pelkän ulkomaalaisuuden perusteella suoritettava vapauden riisto ja pakkokeinot eivät sovi yhteen yleisen oikeustajun kanssa.

Kiintiöpakolainen

Suomeen suoraan YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisleireiltä valittavat pakolaiset, joita otetaan vuosittain kerralla 750 – jos otetaan.

Kiintiöpakolaisten valinnan suorittavat haastattelujen perustella työministeriö ja ulkomaalaisvirasto. Kriteereinä käytetään mm. ”sopeutumismahdollisuuksia” suomalaiseen yhteiskuntaan. Suojelupoliisi toki tarkistaa ensin kunkin pakolaisen ”taustan”. Viime vuosina kiintiö onkin jäänyt vajaaksi, kun ”sopivia” ehdokkaita ei ole löytynyt. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vastuulla oli viime vuonna noin 19,2 miljoonaa ihmistä.

Kolmannen maan kansalainen

Siirtolainen, joka tulee EU:n ulkopuolelta.

Huom. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, riskit ja uhat liittyvät siis useimmiten vain kolmannen maan kansalaisiin. Ks. siirtolainen.

Kotouttaminen

Ennen: Käytäntö, jolla maahanmuuttajat pyrittiin assimiloimaan yhteiskuntaan eli tekemään samanlaisiksi kuin muut kyseisen maan kansalaiset. Karkottamisen tai sillä uhkaamisen vaihtoehto.

Nykyään: Kotouttaminen koskee vain kantaväestöä, joka – toisin kuin siirtolaiset – ei joustamattomuutensa takia ole vielä riittävästi kotonaan uudessa taloudessa eli joko globaalin kapitalismin vapaasti hyödynnettävissä tai vapaasti syrjään sysättävissä.

Käännyttäminen

Ulkomaalaisen (esim. turvapaikanhakijan) maasta poistaminen, jos hänelle ei myönnetä oleskelulupaa.

Sama kuin karkottaminen, mutta oikeusturva on vielä heikompi. Voidaan toteuttaa niin nopeasti, ettei turvapaikanhakijan valitusta ehditä käsitellä oikeustuimissa.

Laiton maahanmuutto

Euroopan unionin omalla linnakepolitiikallaan itselleen luoma ”ongelma”.

Myöskään sisäministeriössä kenellekään ei ole toistaiseksi pälkähtänyt päähän, että kiristyvä rajavalvonta ja laittoman maahanmuuton torjunta itse asiassa ovat juuri syinä salakuljetukseen ja laittomaan maahantuloon – puhumattakaan maahanpääsyn seurauksista niille, joilla ei ole varaa maksaa tuhansia euroja salakuljettajille.

Lumeavioliitto

Termi viittaa käytäntöön, jonka mukaan ulkomaalaisen kanssa avioitunut joutuu todistamaan olevansa naimisissa ”oikeasti” eikä oleskeluluvan saamiseksi.

Epäilyttäviä ovat käytännössä kaikki kolmansista maista (EU-alueen ulkopuolelta) tulevien ja kansalaisten tai oleskeluluvan omaavien välillä solmittavat avioliitot. Tosin samoin perustein suurin osa suomalaisten avioliitoista voitaisiin julistaa lumeavioliitoiksi. Ulkomaalaispoliisin mukaan mm. seuraavat kriteerit todistavat ”oikeasta” avioliitosta:

- aviopari tietää kummalla puolella sänkyä kumpikin nukkuu
- he muistavat, minkä väriset verhot yhteisen asunnon keittiössä on
- he osaavat puolisonsa sukulaisten nimet ulkoa

Monikulttuurisuus

Ennen: Periaate, jonka mukaan maahanmuuttajilla on oikeus omaan kulttuuriin myös uudessa kotimaassa.

Nykyään: Monikulttuurisuuden hallinta (diversity management) eli vieraiden kulttuurien ja uskontojen näkeminen joko potentiaalisina rikollisuuden ja terrorismin lähteinä, taloudellisina voimavaroina tai esteinä työmarkkinoille sopeutumisessa.

Nopeutettu menettely

Käytäntö, jolla turvapaikkamenettelyn tehostamisen nimissä on heikennetty hakijoiden oikeusturvaa.

Nopeutetussa menettelyssä hakijalla on muodollinen valitusoikeus, mutta ulkomaalaisviraston käännytyspäätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön välittömästi, ellei hallinto-oikeus päätä hyvin nopeasti käännytyksen täytäntöönpanon keskeytyksestä. Turvapaikanhakijalla ei siis ole oikeutta odottaa Suomessa niin kauaa, että hän voisi laatia valituksen ja odottaa asiansa ratkeamista hallinto-oikeudessa. Nopeutettua menettelyä voidaan soveltaa esimerkiksi hakijoihin, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa aikaisemmin toisesta EU-maasta tai joiden hakemus todetaan ilmeisen perusteettomaksi.

Ilmeisen perusteettoman hakemuksen kriteerit ovat väljät ja jättävät runsaasti tilaa viranomaisten mielivallalle. Todisteeksi riittää mm. se, että hakija tekee uuden hakemuksen saatuaan käännytyspäätöksen ”pitkittääkseen perusteetta maassa oleskeluaan.” Ilmeisen perusteltuja hakemuksia ulkomaalaislaki ei tunne.

Oikeusturva

UNHCR:n suosituksen mukaan epäselvässä tapauksessa aineistoa on tulkittava turvapaikanhakijan eduksi.

Ulkomaalaisviraston mukaan epäselvissä (lue: kaikissa) tapauksissa hakijan etu on palata kotimaahansa.

Oleskelulupa

Kolmannen maan kansalaiset eivät saa oleskella Suomessa vapaasti, vaan tarvitsevat siihen luvan, jonka myöntää ulkomaalaispoliisi. Syntyperäisen kansalaisen voi olla vaikea kuvitella sitä epävarmuutta ja kärsimystä, jonka luvan vuosia kestävä odottaminen ja sen puolesta kamppaileminen aiheuttaa monille siirtolaisille.

Pakolainen

Geneven pakolaissopimuksen määritelmän mukaan pakolainen on henkilö, jolla on ”perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen takia, [ja joka] oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon takia haluton turvautumaan kotimaansa suojaan”.

Pakolaissopimuksen kriteerit täyttäviä turvapaikanhakijoita on ulkomaalaisviraston näkemyksen mukaan noin 0,1–0,5 % kaikista hakijoista. Nykyään eroa siirtolaisen ja pakolaisen välillä on vaikea tehdä jo sen takia, että merkittävä osa pakolaisista tulee maista, joissa kenellä tahansa on syytä pelätä joutuvansa vainon kohteeksi.

Palautuskielto

Geneven pakolaissopimuksen keskeinen non refoulement -periaate, jonka mukaan ”ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle” (Ulkomaalaislaki 147 §).

Suomi toteuttaa periaatetta karkottamalla turvapaikanhakijoita sellaisiin maihin kuin Kiina, Iran ja Somalia, joissa heitä uhkaa kidutuksen tai kuoleman riski. Käännytettyjen kohtalosta ei useimmiten ole saatavissa mitään tietoa.

Perheenyhdistäminen

Kansainväliseen suojeluun sisältyvä pakolaisen oikeus saada ydinperheen jäsenet asuinmaahansa.

Jotta käytäntö ei olisi liian inhimillinen, perheenyhdistäminen edellyttää tutkimuksia (mm. haastattelu, dna-näytteet) ennen maahantuloasiakirjojen myöntämistä. Perheenyhdistämishaastattelut on tehtävä lähetystöissä, joita esimerkiksi Länsi-Afrikassa Suomella on vain yksi (Abujassa, Nigeriassa). Yhteistyön tekeminen muiden maiden kanssa ei ole mahdollista – toisin kuin rajavalvontakysymyksissä.

Raja

Mielivaltaisesti maahan piirretty viiva, jonka puolesta voidaan vuodattaa niin omien kansalaisten kuin varsinkin vihollisten ja muukalaisten verta rajattomasti.

Rajavartiolaitos

Entinen neuvosto-loikkareiden etsintä- ja palautuslaitos, joka on löytänyt itselleen uuden identiteetin EU-linnakkeen tehokkaimpana vartijana.

Siirtolainen

Me kaikki, jotka alistumisen sijaan liikumme.

Julkisessa keskustelussa siirtolaisia on yleensä kahdenlaisia: ensimmäiseen historialliseen kategoriaan kuuluvat esimerkiksi Amerikkaan vuosisadan alussa lähteneet tai Ruotsiin 60-luvulla töitä etsimään menneet tuhannet suomalaiset. Nykyään siirtolaisella tarkoitetaan yleensä Euroopan unionin köyhemmistä maista tai unionin ulkopuolelta tulleita. Siirtolaisuus onkin sallittua länsimaiden kansalaisille, muttei kolmansista maista tuleville.

”Laittomat” siirtolaiset ovat keskeinen työvoimareservi halpatyövoima-aloilla etenkin Etelä-Euroopassa. Kaikkien (todennäköisesti miljoonien) laittomien siirtolaisten karkottaminen EU-alueelta pysäyttäisi samalla myös alueen talouskehityksen. Tästä ei kuitenkaan ole seurannut, että heille olisi myönnetty laillinen asema, koska se merkitsisi myös ihmisoikeuksien tunnustamista ja oikeutta koulutukseen, terveydenhoitoon ja työsuojeluun.

”Siirtolaistulva / -virta / -aalto”

Viranomaisten suosima termi, joka esittää yksilön osana epämääräistä massaa peittäen subjektiiviset ja inhimilliset liikkumisen syyt.

Käsite myös luo kuvaa kontrolloimattomasta ja uhkaavasta vääjäämättömästi etenevästä luonnonilmiöstä, jonka hallitsemiseksi viranomaisten määrärahoja on pakko korottaa.

Suomalainen

Etnis-poliittinen kategoria muinaisajoilta, jolloin ihmisen olemuksen ajateltiin olevan kiinni yhteisöön kuulumisessa eikä pärjäämisessä kapitalistisilla markkinoilla. Käytetään nykyään lähinnä, kun haluttaan osoittaa, että joku ei ole suomalainen.

Säilöönottokeskus

Ulkomaalaisvankila tai internointileiri, jonne suljetaan ulkomaalaisia maahan tultaessa epäselvän henkilöllisyyden ja/tai matkareitin tai maasta poistettaessa piileskelyepäilyn perusteella.

Useat nälkälakot ja pakenemisyritykset kertovat sisäministeriön mukaan turvatoimien kiristämistarpeesta – ei turvaa etsivien epätoivosta, epäinhimillisistä oloista tai siitä, että jokaisen ihmisen oikeustajua loukkaa tulla vangituksi pelkän ulkomaalaisstatuksen perusteella. Viranomaiset viittaavat kielteisten konnotaatioiden välttämiseksi paikkaan suljettuna vastaanottokeskuksena.

Turvallinen maa

Maa, josta tulevien turvapaikanhakijoiden hakemuksia ei tarvitse käsitellä.

Turvallisten maiden listoja laadittaessa on tapana peittää toisella kädellä Geneven pakolaissopimuksen pykälä, jonka mukaan turvapaikan hakeminen on ihmisoikeuksiin kuuluva perusoikeus ja jokaisella on oikeus yksilölliseen tarkasteluun. Vaikka virallisesti turvallisten maiden listoja ei ole Suomessa (vielä) käytössä, Irakista, Somaliasta ja Afganistanista tulleet saavat ulkomaalaisvirastossa jo nyt ”yksilöllisenä” päätöksenä tilapäisen oleskeluluvan (ks. B-lupa). Euroopan unionin kiinnostus kyseistä käytäntöä kohti johtuu mahdollisuudesta laajentaa nopeutetun menettelyn käyttöä eli helpottaa käännyttämistä (ks. nopeutettu menettely).

Turvapaikanhakija

Ihminen, joka hakee turvaa Euroopasta vain huomatakseen, että kukaan ei tarjoa hänelle turvaa EU-maiden turvapaikkajärjestelmältä.

Turvapaikka

Virallinen pakolaisstatus, joita Suomessa myönnetään vuosittain kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä (ks. pakolainen).

Euroopan unionin pyrkimystä yhteiseen turvapaikkajärjestelmään ajaa halu siirtolaisuuden kontrollin lisäämiseen: Dublin-asetus, yhteinen sormenjälkirekisteri, viisumipakot, palautussopimukset jne. Turvapaikanhaun ollessa nykyään äärimmäisen vaikeaa, monet kriisialueilta tulleet pakolaiset tai diktatuureja pakenevat toisinajattelijat siirtyvät suoraan maan alle ja pimeille työmarkkinoille. Koska työlupien saaminen on myös Suomessa vaikeaa, monet ulkomaalaiset työntekijät ovat pakotettuja hakemaan turvapaikkaa.

”Turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttäjä / väärinkäyttäjä”

Turvapaikkasanastoa rikastuttaneen sisäministeriön käyttämä termi, joka paljastaa viranomaisten asenteen turvapaikanhakijoihin: lähtökohtaisesti kaikki turvapaikanhakijat ovat järjestelmän hyväksikäyttäjiä.

Näin siitä huolimatta, että turvapaikan hakeminen on perustava ihmisoikeus ja kiristyneen maahanmuuttopolitiikan vuoksi turvapaikkajärjestelmän hyödyntäminen on ainoita tapoja oleskella Euroopassa.

”Turvapaikkashoppailija” / ”Turvapaikkakiertolainen”

Termin mukaan turvapaikka on verrattavissa kulutushyödykkeisiin, joita rationaalinen kuluttaja-turvapaikanhakija vertailee maksimoidakseen saamansa edut.

Tuntemattomasta syystä ministeri Rajamäki on huolissaan, että turvapaikanhakijat pitäisivät Suomea erityisen houkuttelevana vaihtoehtona. Koska EU-alueella käytännöt ja turvapaikanhakijoiden oikeusturva vaihtelevat huonosta surkeaan, on turvapaikanhakijan käytännössä pakko siirtyä maasta toiseen.

Työlupa

Suomeen ei saa tulla etsimään töitä EU:n ulkopuolelta, vaan työlupa on haettava etukäteen ja lupaa haettaessa työvoimatoimistot tarkistavat, että haetulle alalle ei ole kotimaista työvoimaa tarjolla.

Järjestelmän etuna on se, että talouselämä voi maksaa mahdollisimman huonoja palkkoja pimeälle työvoimalle. Haittana ovat toki menetetyt verotulot, mutta sisäministeriön suomalais-kansallisen toimintalinjan mukaan tämä on pieni uhraus suuressa siirtolais…äh…terrorisminvastaisessa sodassa. Ammattiliitot puolestaan keskittyvät puolustamaan jäsentensä oikeutta taistella yksin vielä jäljelle jääneistä työpaikoista – huomatakseen kuitenkin pian, että suomalaisesta työntekijästä tehdään aivan yhtä liikkuva, joustava ja epävarma kuin ulkomaalaisestakin. Tämä siis sen sijaan, että ay-liike hakisi kansainvälisen solidaarisuuden pohjaa ajatuksesta, että ainoa tapa paeta pakkosopeutusta uusille työmarkkinoille on luopua ”tee työtä hinnalla millä hyvänsä tai kuole” -logiikasta kaikkien kohdalla.

Työperäinen maahanmuutto

Hallinnon käyttämä toinen nimitys hallitulle maahanmuutolle.

Työperäisestä maahanmuutosta puhuttaessa taustalla on yleensä logiikka, jonka mukaan maailman rikkaimpien valtioiden, kuten Suomen, ei tarvitse maksaa työntekijöiden koulutuksesta, vaan ihanteellisessa tapauksessa koulutus voidaan ulkoistaa kehitysmaihin. Eli kaikki koulutetut kehitysmaiden it-alan osaajat: tervetuloa Suomeen! Toki myös matalapalkka-alojen työntekijät ovat tervetulleita, jos ovat valmiita tinkimään työehdoistaan.

Ulkomaalaisvirasto

”Maahantulosta kansalaisuuteen – huippuosaamista muuttuvassa maailmassa yksilön ja yhteiskunnan parhaaksi” (Ulkomaalaisviraston visio).

Eli suomeksi: Uvin huippuosaaminen liittyy nimenomaan ”maahanmuuttoon liittyvien väärinkäytösten” estämiseen ”tulosalueillaan”, joka tarkoittaa turvapaikanhakijoiden käännyttämistä. Uvissa on huomattu myös, että ”hyvän hallinnon” periaatteiden mukaisesti kukaan ei valvo heidän toimintaansa, joten kielteiseen päätökseen voi keksiä absurdit perustelut tai jättää ne kokonaan pois. Arvot tunnetusti paljastavat käänteisesti toiminnan perustan, eikä Uvi tee poikkeusta: päätökset ja toiminta ovat salaisia (”avoimuus”), juuri kukaan ei saa turvapaikkaa huolimatta kidutuksesta tai vainosta (”oikeudenmukaisuus”), mutta työntekijät näyttävät nukkuvan yönsä rauhassa ihmisten elämän tuhoamisesta huolimatta (”osaaminen”).

Ulkomaalaispoliisi

Rajamäen likainen käsi. Päättää ulkomaalaisten perusoikeuksien (oikeus avioliittoon, oikeus vapauteen, oikeus fyysiseen koskemattomuuteen) olemassaolosta kunkin kohdalla erikseen.

Ulkomaalainen

Ihminen, jolla on periaatteessa luovuttamattomat ihmisoikeudet, mutta käytännössä ei, koska ne on varattu kansalaisille.

Vastaanottokeskus

Kauas asutuksesta, esimerkiksi entiselle teollisuusalueelle, sijoitettu turvapaikanhakijoiden väliaikaiseksi tarkoitettu sijoituspaikka.

Väliaikaisuus voi tarkoittaa esimerkiksi kolmea vuotta. Yhteiskuntaan integroitumisen vaikeuttaminen epäsuoralla eristämisellä on osa Suomen yleistä ”kotouttamispolitiikkaa”, joka ruokkii lähtökohtaisesti ongelmia, joiden nimissä kontrollia voidaan entisestään kiristää.